Varsarehukaukalo
Pitäisikö varsan syödä emänsä kanssa? Niin tärkeätä kuin riittävä mineraalien syöttäminen onkin, on kuitenkin varottava sitä, että liian suuret energia- ja valkuaisainemäärät voivat kiihdyttää luuston ja lihaksien kasvua. Sen mukana tuoma lihasmassa ja paino johtavat lisääntyvään paineeseen nivelissä ja suurentaa riskiä luuston kehityksessä, josta saattaa seurata luuston kehityshäiriöitä. Varsan ruokkimista emän kaukalosta ei siksi olekaan suositeltavaa.
Varsan tutustuttaminen lisärehuun on varmasti helpointa aloittaa emän kanssa yhdessä ruokkimisella. Kuitenkin mahdollisimman pian tulisi varsalle antaa mahdollisuus syödä omasta varsarehukaukalostaan. Tammoille tarkoitetut lisärehut ovat energiansa ja valkuaispitoisuutensa suhteen varsoille liian suuret, sen lisäksi niiden mineraalipitoisuudet ovat liian alhaiset.
Se, kuinka paljon maitovarsan tulisi saada kauraa, mineraaleja ja varsarehua, riippuu paljon laitumesta - sen laadusta ja määrästä – ja lisäksi varsan sen hetkisestä ruokintakunnosta. Lisäruokinta tulisi aloittaa mahdollisimman ajoissa, mahdollisesti jo ensimmäisen elinkuukauden aikana. Jos tarjolla on riittävästi hyvälaatuista ruohoa ja varsa on normaalisti kehittynyt, lisärehuksi riittävät mineraalit, hiukan mysliä tai litistettyä kauraa, mutta kuitenkin vain sen verran, että mineraalit tulee syötyä. Jos vihreän tai tamman maidon määrä vähenee, niin litistetyn kauran ja/tai varsarehun määrää voi lisätä.
Erityisesti varsoille
Nykyään löytyy erityisesti maitovarsoille valmistettuja ja kehitettyjä mineraalivalmisteita. Niissä on tarkempi kalsium-fosfori suhde kuin muissa mineraalivalmisteissa ja ovat siksi juuri varsojen tarpeisiin sopivat. Laidunmineraalibrikettejä voi myös syöttää varsan koon suhteessa pienissä määrin varsoille. Näihin verrattuna varsalisärehuissa (Fohlenstarter) on suuremmat energia- ja valkuaisainemäärät, joilla on hyvä korvata maidon tai laitumen vähyyttä.
|
|
Mineraalivalmisteita ja varsarehuja tulisi annostella valmistajan antamien suosituksien mukaan, joskin varsarehuja tulisi tarjota säästeliäästi. Yleensä aloitetaan kourallisella lisärehua, johon voi varsan kehityksestä, tarpeesta ja iästä riippuen lisätä kauraa ja varsalisärehua (Fohlenstarter) aina yhden kilon päivittäiseen määrään asti 5-6 elinkuukauteen mennessä. Tämä ei ole kuitenkaan välttämättä tarpeellista, jos käytössä on hyvä laidun. Tällöin voi hyvä mineraalivalmiste olla jo riittävä.
Mineraalipastat
Lisärehut voidaan tarjota varsalle varsarehukaukalosta tai laitumella esimerkiksi järjestämällä varsoille oma ruokintapaikka, jonne tammat eivät pääse. Ruokintapaikka voidaan esimerkiksi aidata niin, että varsat pääsevät aidan ali, mutta emät eivät. Osa laidunbriketeistä voidaan ruokkia kädestä päivittäisen laidunkontrollin yhteydessä. Mineraaliköyhästä ravinnosta johtuvien häiriöiden välttämiseksi on käytännössä osoittautunut hyväksi käyttää jo ensimmäisten elinpäivien ja viikkojen aikana oraalisesti annettavia mineraalipastoja. Niin kauan, kun varsa ei vielä itse säännöllisesti syö lisärehuja, voidaan mineraalipastojen avulla varmistaa, että varsa saa tarvitsemansa mineraalit. Ne auttavat varsinkin, jos maitovarsalla on hyvin jäykät tai pystyt jalka-asennot, jotka saattavat johtua mineraalivajeesta.
Varsojen lisäruokinnan suhteen on tärkeää kartoittaa kasvatustilan olosuhteet. Jokaisen kasvattajan tulisi tuntea käytössä olevan laidunmaan ja rehun laatu ja sen perusteella suunnitella lisäruokinnan tarve, joka riippuu vuodenajasta ja säästä. Esimerkiksi kuivuudesta johtuva viherrehun vähyys tulisi huomioida. Tämän lisäksi kasvattajan on tehtävä eroja tamma- ja varsakohtaisille rehun tarpeille: Varsat, joiden emät tuottavat vain vähän maitoa tarvitsevat enemmän lisärehua, kuin varsat hyvin maitoa tuottavista emistä. Kasvuun suhteutetut energia- ja valkuaisainemäärät tarvitsevat rinnalleen tasapainoisen ja varsan tarpeeseen suhteutetun vitamiini- ja mineraalilisän varsan häiriöttömän luuston ja kokonaiskehityksen saavuttamisksi.
|
