|
Käännös der Hannoveraner lehdestä syyskuussa 2009 Nr. 9/83.Jahrgang Kati Siebrecht
Nuoren
hevosen koulutus: Koska se alkaa, mitä minun on huomioitava kasvattajana,
kuinka kalliiksi koulutus voi tulla, mitä voin tehdä itse ja mitkä asiat jätän
mieluiten asiantunteville ammattilaisille? Kysymyksiä kysymysten jälkeen, joita
"der Hannoveraner" lehti vastaa tästä julkaisusta lähtien sarjana.
Punaisena lankana teemaa johdattelee tosiasia: ilman asiallista koulutusta ei
myöskään markkinointia. Liittona tuemme kasvattajia koulutuskeskuksellamme,
jossa nuoret hevoset voidaan kouluttaa, tarjoamme seminaareja ja tuemme
kasvattajia neuvojen ja koulutusmahdollisuuksien muodossa. Jos sarjan pohjalta
syntyy kysymyksiä, niin kirjoittakaa meille!
Nuoren hevosen koulutus alkaa
jo muutamien päivän ikäisenä, sillä joka haluaa helpottaa myöhemmin tapahtuvaa
ratsutusta, käsittää koulutsprosessin pitkäaikaisena kasvatuksena joska
perustuu peruskäytökseen ja sen taitamiseen.
1. Osa - Ensimmäinen ratsutusvuosi;
haastattelija ja sen nauhoittanut Rolf Hillmann
Niin helppohoitoinen kun juoksutalli onkin, niin vaikeaa on aloittaa koulutus kolmivuotiaan hevosen kanssa, joka ei ole tottunut siihen, että sitä käsitellään kädestä pitäen, varoittaa Hartmut Kettelholdt. Niinpä varsalle tulisikin jo muutaman päivän ikäisenä sovittaa riimu, sen tulisi jo varhain oppia nostamaan kaikki jalat ja antamaan kaikki kaviot. Riimussa talutus aloitetaan myös ensimmäisten viikkojen aikana. Myös emästä vieroittamisen jälkeen, vuotiaat ja kaksivuotiaat tulisi luonnollisesti oltava ihmisen talutettavissa. Joka haluaa, voi myös jo varhaisella iällä kokeilla satulahuopaa hevosen selkään, jotta se tottuu siihen luonnollisena asiana. Mitä nuorempana hevonen tottuu ihmisen käsittelyyn ja hääräämiseen, sen helpompaa on myöhemmin sen tehtävä ratsuhevosena.
Jokaiselle kasvattajalle on varmasti selvää, että koulutus voi maksaa maltaita. Jotta ainakin osa näistä kustannuksista voitaisiin säästää, on suositeltavaa, että ainakin osan koulutuksesta suorittaa kasvattaja itse. Tätä varten ovat muutamat välttämäättömyydet tarpeellisia: "Ilman aidattua juoksutusympyrää en voi juoksuttaa nuorta, kokematonta hevosta, sillä se tarvitsee aidasta tukea. Juoksutusympyrä onkin ehdottoman välttämätön." sanoo Kettholdt, joka toivoisi joka kasvattajatilalle vastaavan mahdollisuuden. Kaikki mitä tästä alkaen hevosen kanssa tehdään, tulisi tapahtua harkiten, rauhallisessa, rennossa ilmapiirissä, moton: "rauhasta ammennetaan voimaa", mukaan. Oli sitten kyseessä ensimmäinen suitsiminen tai satulointi - hätäisyys, häseli, vähemmän hienostunut käytös ovat myrkkyä nuorelle kokemattomalle hevoselle. "Minulle on mieluisinta, että nämä ensimmäiset yritykset ja kokemukset ovat hevoselle lähes leikkisiä tapahtumia luotettavassa ilmapiirissä läheisen, tutun henkilön kanssa, sanoo alan ammattilainen. "Ja on hyvä käyttää riittävästi aikaa tähän; suitsia hevonen ja jättää se kaikessa rauhassa seisomaan jonnekin sopivaan paikkaan ja viedä se tämän jälkeen takaisin boxiinsa. Riittävä aika on kaiken A ja O."
Ensimmäisissä jouksutuksissa raipan pitäjän tulisi liikkua hevosen taakse jääden liikkeeseen nähden, mahdollistaen sille siten sen eteenpäin liikkumisen. On suotavaa, että juoksuttaja ja erillinen raipanpitäjä jakavat tehtävät keskenään. Myös nyt pätee samainen sääntö; rauhallinen ilmapiiri, joka on sopiva sekoitus ymmärrystä ja periksiantamattomuutta.
Aluksi riittää, että hevonen liikkuu molempiin suuntiin eteenpäin. Kehuminen ja taputukset antavat hevoselle rohkeutta ja varmuutta. Jos kaikki onnistuu hyvin, on hyvä lopettaa samantien - sillä vähemmän ei ole vain joskus, vaan myös useimmiten enemmän.
"Tosiasia on, että koulutusaikaa ei voi ennalta määrätä ajallisesti tiettyyn enimmäis- tai vähimmäisaikaan. Jotkut hevoset tarvitsevat kauemmin kuin jotkut toiset. Joka tapauksessa hevonen on se ratkaiseva tekijä, joka määrää koulutuksen pituuden, ei kouluttaja. Mutta, mitä enemmän nuori hevonen on saanut kokemusta käsittelystä, sitä helpompaa ratsutus tulee olemaan ja sitä paremmin ja mieluummin nuori hevonen tekee yhteistyötä."
Nopeita edistysaskelia
Kun juoksutus onnistuu, voidaan aloittaa satuloiminen. Varoitus! Satulavyö ei saa olla liian kireällä tai liian löysällä. Vasta kun hevonen hyväksyy satulan boxissaan, tallin käytävällä tai harjauspaikalla voidaan siirtyä juoksutukseen.
|
|
Kuva: näin nuorta hevosta juoksutetaan: varoen, ei missään nimessä liian lyhyeksi sidottuna, jalustimet otetaan mielelläänn kokonaan pois, jotta ne eivät lyö hevosen kylkiä ja aiheuta sille paniikkia.
|
|
Juoksuttaessa jalustimet tulisi sitoa pysyvästi tai ottaa mieluummin kokonaan pois, jotta ne eivät lyö hevosen kylkiin ja aiheuta sille paniikkia. "Tässä voi kulua kahdesta neljäänkin viikkoa
ennen kuin hevonen on oppinut niin luottavaiseksi suitsimiseen, satuloimiseen ja juoksutukseen, että voimme jatkaa sen varsinaista ratsuttamisesta." sanoo Hartmut Kettelholdt, varoitellen turhan nopeasta etenemisestä. Ratsutukseen tarvitaan kaksi hyvin yhteen sopivaavaa toisensa tuntevaa henkilöä, joilla on mielellään jo yhteisiä kokemuksia hevosten ratsutuksesta.
Nämä jakavat tehtävänsä juoksuttajaan ja ratsastajaan. Ensimmäinen tuntee hevosen hyvin ja on ollut sen edellisissä koulutusvaiheissa mukana; ratsastaja on henkilö, joka pystyy mukautumaan hyvin hevosen liikkeisiin, pysyy hyvin satulassa, istuu riippumatta kädestään ja ei nouse missään tapauksessa ensimmäistä kertaa nuoren hevosen selkään. "On erittäin tärkeää, ettei ratsastaja yritä heti nousta satulaan istumaan." Juoksuttaja auttaa häntä varovaisesti makaamaan satulaan mahdollisimman matalana, sillä hevonen ei ole tottunut, että ihminen on sitä korkeammalla, eikä myöskään ratsastajan painoon. Juoksuttajalla on liina hyvin lyhyellä, hevonen jatkuvalla tuntumalla ja kääntää hevosen pään lähelle itseään, auttaen samalla ratsastajan ylös satulaan makaamaan, hänen polvestaan punttaamalla; tasaisesti nostaen, ilman yht´äkkisiä liikkeitä.
|
|
|
|
Tämä harjoitus toistetaan muutamia kertoja ja kun se onnistuu hyvin, tulee hevosen saada runsaasti kiitosta; taputuksia ja kehuja. Tämän jälkeen hevonen viedään boxiinsa talliin. Herkempien hevosten kanssa on hyvä jatkaa tätä harjoitusta usammankin päivän ajan. "Vasta kun kaikki näkyvät merkit kertovat sen rentoudesta; sen korvat ja katse, hevonen hyväksyy, mitä sen kanssa tehdään, voi ratsastaja nousta satulaan kuitenkaan ilman, että hän todella istuu sinne, vaan että hän jakaa painonsa varovaisesti jalustimeen, polveen ja yläjalkaan vieden samalla ylävartalonsa alas eteen tasapainottaen asentoa." Hyvin tärkeää: Kädet pois ohjista. Hevosen tulee oppia ratsastajan painon kantaminen ilman, että sitä häiritään suusta.
Sen, joka kouluttaa hevosta sen ensimmäisenä ratsutusvuonna, tulisi kerrata useaan otteeseen koulutuksen pääperiaatteet: tahti, irtonaisuus (rentous), tuki, schwung (eli liikkeen virta rungon läpi), suoristaminen - kaikki nämä osatekijät auttavat kehittämään hevosen työntövoimaa ja möhemmin sen kantovoimaa; kokoaminen ei missään tapauksessa kuulu ensimmäisen vuoden vaatimuksiin.
Hevosen yksillöisiin vaatimuksiin sen kypsyyden ja valmiuden perusteella tulisi perehtyä sen koulutuksessa päivittäin aina uudestaan näiden perusperiaitten mukaan. Hevosen tulisikin aluksi liikkua sille itselleen mieleisessä tempossa, ratsastajan vaikuttaessa passiivisesti mahdollisimman pehmeästi, kevyesti, myötäilevästi, herkästi ja tasasisesti, ilman että temposta tulee kiirehtivää.
Ratsastajan tulee istua kevyessä istunnassa hevosen liikkeitä pehmeästi myötäillen. "Käden tehtävä on vain kevyesti tarjota passiivinen tuki ja johtaa kevyesti. "Käsi ei vaikuta taaksepäin, eikä se saa jäädä kiinni." varoittelee Kettelholdt ratsutuksen kardinaalivirheistä: Sivuohjamaisesta vaikutuksesta liian kovalla kiinni jäävällä kädellä. Liian kovalla kädellä ratsutetuilla hevosilla on erilaisia ongelmia. Yksi niillä on kuitenkin kaikilla yhteistä: Suu- tai tukiongelmia kädelle, joita on vaikea korjata.
Mitä pidemmälle koulutus etenee, sitä eloisemmaksi ja energisemmäksi liikeen tulisi kehittyä ravissa, virraten koko rungon läpi, joskin jokaisen hevosen liikkeen laajuus ja tempo on sen mekaaniikasta riippuvainen, eli siksi hyvin hevoskohtainen. Takakavioiden tulisi silti polkea ainakin etukavioiden jättämiin jälkiin ja ne eivät missään nimessä saisi jäädä etukavioiden jättämien jälkien taakse. Erityisen täkeää on suoristaa hevonen. "Gustav Steinbrechtin lauseesta ei voi tarpeeksi usein muistuttaa: ratsasta hevosesi eteen ja suorista se." muistuttaa Hartmut Kettelholdt, "eikä sillä tarkoiteta sitä, että hevosta ajetaan mahdollisimman lisätyssä askellajissa ylikierroksilla."
Tasapainoilua
Ensimmäisenä ratsutusvuonna nuorta hevosta ei saisi ajaa missään nimessä pakottavilla isoilla avuilla laukkaan. "Laukka on hevoselle tässä vaiheessa vielä vaikeaa, sillä se ei vielä pysty kantamaan ratsastajan painoa itsensä lisäksi tasapainossa." Siksi ammattimies neuvookin: "Hyväksy laukka, kun hevonen vapaaehtoisesti tarjoaa sitä." Ratsastaja myötää ja mukautuu laukkaan kevyessä mukaantuvassa istunnassa." "Vasta kahden kolmen kuukauden pituisen ratsutuksen jälkeen voidaan alkaa kehittää laukkatyötä, - ei tosin villillä ajamisella, - vaan mahdollisimman tasaisesta rauhallisesta ravista. Käyntityöskentely on kokeneen ratsastajan työtä. Siksi kasvattajatallissa onkin ehkä hyvä ratsastaa käyntityöskentely pitkin ohijin alku- ja loppuverryttelyksi ja toimia rentouttavana jaksona.
|
|
|
|
Kuva: Hartmut Kettelholdt aloitti oppinsa 1969 Verdenin Reit- und Fahrschulessa (ratsastus- ja ajokoulussa). Oppinsa jälkeen hän siirtyi huutokauppatiimin palvelukseen ja suoritti maisterin tutkintonsa hevoskasvatuksessa ja -taloudessa kuten myös ratsastuksessa. Hän on vuodesta 1989 Ausbildungs- und Absatzzentrale (koulutus- ja nuorten hevosten keskuksen) valmennuspäälikkö ja on työskennellyt lukuisien nuorten hevosten kanssa uransa aikana. Jonkin aikaa sitten hän juhli 40. palveluvuottaan. Hänen kokemuksensa ja sen tuoma taito on mittaamattoman laaja kaikilta osa-alueilta kasvatus, hevostalous ja koulutus, niin hänen virka- kuin vapaa-ajaltaankin.
|
|