Der Hannoveraner lehti marraskuu 2009, No. 11/83. Koonnut Dr. Enno Hempel, käännös Kati Siebrecht.
Hevosten koulutus on kehittynyt aina edelleen ja sopeutunut ajankohtaiseksi kuhunkin ajanjaksoon. Hevosten käyttötarkoitus on muuttunut työ- ja sotahevosista ratsu- ja kisahevosiksi. Koulutuksen perusasiat ovat kuitenkin ytimessään jääneet samoiksi.
3. osa – Koulutuksen kehitys
Koulutuksen historia on yhtä vanha, kuin hevosen historia, sen kesyttämisestä (kotieläimeksi) alkaen. Ihmiset ovat jo vuosituhansia yrittäneet saada hevosensa toimimaan kulloinkin halutulla tavalla. Tämän artikkelin puitteissa menisimme liian pitkälle, jos käsittelisimme kreikkalaisen ystävämme Sokratesin ystävän, strategiamestarin ja kirjailijan Xenophonin mietteitä asiasta. Häneltähän on olemassa vanhimmat tunnetut kirjalliset teokset aiheesta hevosen koulutus n. 500 v. eKr. Samoin hyppäämme useiden ratsumestareiden yli kuluneiden viimeisten vuosisatojen ajalta.
Hevostemme tarkoituksellinen jalostus nykyaikaisiksi kisahevosiksi alkoi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin niiden käyttö ja koulutus työ- ja sotahevosista siirtyi täysin urheilutarkoituksiin.
Hevosten koulutus perustui aiempien aikojen kokemuksiin. Se perustui käytännöllisyyteen, terveyden säilyttämiseen ja hevosen käyttökelpoisuuteen. Nimitys ”remontti” kuvasi nuorta hevosta koulutuksen alkuvaiheessa, jolloin se oli vielä rakenteeltaan kehitysvaiheessa. Maatalouden aikana, tuli jo tässä vaiheessa hevosen olla kestävä ja sitkeä, ollen samalla luonteeltaan sopivan kypsynyt. Viime vuosituhannen alusta lähtien on olemassa selitettyjä ratsastuksen koulutuksen säännöksiä, johon vielä tänä päivänäkin pohjautuva kaikkialle maailaan levinnyt saksalaisperäinen koulutussysteemi perustuu. Nimitys ”klassinen koulutus” on vasta viime aikoina kärsinyt eri tahoilta. Silti kaikki vakavasti otettavat hevosihmiset tietävät, että H.Dv.12. Saksan armejan säännökset ovat edelleen nykypäivänäkin käyttökelpoisia. Sen johdatuksessa lukee: ”Sotatilanne vaatii ratsastajalta hevosensa varman hallinnan maastossa, hevoselta tottelevaisuutta, taitoa ja kestävyyttä. Jotta tämä päämäärä saavutetaan, on koulutettava niin ratsastajaa kuin hevosta. Jatkuva menestys on taattu vain, kun niin päälliköt kuin heidän alaisensakin nauttivat ratsastuksesta ja rakastavat hevostaan.” H.Dv.12 käsikirjaa käytettiin sodan jälkeen Saksan Ratsastusliiton ratsastus- ja ajokirjan säädöksien perustana. Siksi se onkin käytännöllisyytensä ja tehokkuutensa takia juuri nykypäivän monipuoliselle siviiliratsastukselle hyvin mielenkiintoinen.
Luonnollisesti Hannoverkasvatuksen päämäärän tuli sopeutua nykyajan puitteisiin. Hevosten jalostaminen urheiluhevoseksi vaati päämääräisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tämä tarkoitti samalla sitä, että varsnkin -50 ja -60 luvuilla jalostuksen tuloksena oli lukuisia ratsuhevosia, joiden oli vaikea toteuttaa koulutuksen tavotteita toivotulla tavalla. Niinpä radoille tuotiin ne uskomattoman vähemmän notkeat ”puhvelit”, kuten myös ”kuuma-kallet”, tuloksia moninkertaisesta, joskin tarpeellisesta täysverihevosen käytöstä. Tämä jalostustyö toi osittain vasta usean sukupolven jälkeen toivotun tuloksen.
|
|
|
|
Tämän ajanjakson aikana Verdenin huutokauppatiimillä oli vaikea tehtävä. Kouluttamattomina heille tuotujen hevosten tuli muutama viikko myöhemmin kulkea peräänannossa ja näiden kuviteltavissa olevien superlahjakuuksien tuli samalla lennätellä tulevien kouluttajien ja ratsastajien fantasiaa. Johtavana henkilönä toimi Hans Joachim Köhler, taiteillen myyntikyvykkään hevosten esityksen ja hyvin läheisesti koetun hevosten päämääräisen koulutuksen välillä. Hän vihasi ostohalukkaiden koeratsastuksia, sillä hänen vakaa mielipiteensä oli, että tiimin ratsuttajien valaiseva hevoskokoelman esittäminen oli täysin riittävää. Omakohtainen kokeilumahdollisuus tulisi siten olla vain harvoille kiinnostuneille mahdollista, hyvin varhaisena ajankohtana ennen huutokauppaa. Mielummin hän varasi aikaa varhaisella aamulla kentän keskellä juoksutusraippa kädessä ja komensi nuoria ratsuttajia ”Käsi pois!”, joiden ”vihreät remontit” uhkasivat minä hetkenä tahansa juosta heidän altaan pois. Mitä rohkeammiksi ratsastajat tulivat, sitä enemmän autettiin maasta käsin. Nämä olivat unohtumattomia koulutuselämyksiä nuorten hevosten kanssa. Tahti, irtonaisuus ja tuntuma saivat unohtumattoman käsityksensä.
Oli aikoja, jolloin hevosten peräänantoon ratsastus ei ollut niin helppoa.
Hannoveraner Liitto on palvellut ja palvelee huutokauppojensa kautta hevosten koulutuksen, arvostelukriteerien ja hevosten esitysten suhteen. Liitto painottaa, niin kuin se on tehnyt menneisyydessäkin, ettei ns. klassisia koulutussääntöjä saa missään nimessä unohtaa ja että jalostuksen tuloksena hevosmateriaali tuo mahdollisesti uusia haasteita tullessaan. Siksipä liitto toimikin Saksan Ratsastusliiton FN:n kanssa säännöllisesti yhteistyössä Verdenissä -70 ja -80 luvulla pidetyissä arvostelupäivillä, joissa johdattavina lähtökohtina pidettiin, ja pidetään edelleenkin, esityksen luonnollisuutta, elävän olennon kunnioitusta, yksilöllisen hevoskohtaisen kehityksen huomioon ottamista, johdonmukaisen klassisen koulutuksen seuraamista sekä reilua hyväksyntää asiantuntijoiden arvosteluihin ja hevosten subjektiivisiin suoritustuloksiin hevosmarkkinoiden puitteissa. Nämä lähtökohdat tulisi jokaiselle kouluttajalle olla selvillä. Kaikki kohderyhmät tulisivat tuntea itsensä puhutelluiksi: harrastajat, ammattilaiset, vasta aloittaneet ja kokeneet. Jokainen mahdollisuuksiensa, tavoitteittensa ja lahjakkuuksiensa mukaan.
Tämän hetkinen nähtävissä oleva "luonnonmukaisen / opetetun epäluonnollisen esityksen tai klassisen / modernin koulutuksen" vertailun sijaan tulisi keskittyä enemmän yhteinäisempään samankaltaisuuksia etsivään keskusteluun. Jokainenhan tietää, että Peter Kreinbergin "kehon kieli ja perusopit" ovat hyvinkin samankaltaiset Monty Robertsin "Hevosen kielen" kanssa, asioita jotka ovat kokeneille hevosihmisille jo useita ikäpolvia itsestään selvää "päivittäistä leipää" ja tulisivat myös sellaisiksi jäädäkin. Sen, joka toimii tässä niin tarpeellisella alalla kuin hevosten peruskoulutus, ei tulisi missään nimessä antaa turhamaisuuden tai kilpailumaneerin johdatella itseään. Kun peruskoulutus perustuu vakaalle hevosystävälliselle pohjalle, voidaan olla varmoja, että hevoset löytyvät myöhemmin koulu-, este- ja kenttätalleilta. Vain ne kouluttajat ovat ja jäävät, jotka rakentavat periaatteensa jatkuvalle kunnolliselle koulutukselle, jolle on hyvä rakentaa. Näiden kolmen artikkelien kuvaamasta peruskoulutuksesta hyötyvät kaikki kasvattajat, varsojen edelleen kasvattajat ja kouluttajat: hevoset ovat tyytyväisempiä, ovat terveempiä ja voimme olla varmoja ratsastuksen tuomasta ilosta.
Sivuhuomioita
Dr. Enno Hempel kirjoittaa
Tämän artikkelisarjan pohjilta meidän tulisi tarkastella tilannetta maailman markkinoilla kilpailijoittemme ja sen korkeatasoisten vaatimusten kannalta. Tämä tarkoittaa kuitenkin samalla, ettemme saa joutua kiusaukseen esittää hevosiamme niiden luonnonmukaisuutta vasten.
Olemme saavuttaneet paljon: hevostemme jalostusprosessissa monet negatiiviset tuotokset kuuluvat menneisyyteen: kaikki epämiellyttävät, jännittyneet, laiskat ja luonteeltaan ikävät jälkeläiset kuuluvat menneeseen aikaan. Meillä on nykyään huomattavasti enemmän joustavampia, ratsastettavuudeltaan loistavia, luonteeltaan sympaattisempia ja monin positiivisin atribuutein kuvailtavia Hannovereja. Usein koemme kuitenkin siellä täällä pitkin maata (Saksaa) hevosihastelua ilman, että sen pohjana on juurikaan hevostuntemusta tai -kokemusta, joiden on vaikea arvioida markkinoiden laadukasta tarjontaa. Siksi meidän tuleekin kysyä: Kuinkan suljemme tämän aukon ostajien ja kasvattajien välillä? Vastaus on yhtä helppo kuin aiempi kasvatuksen kehityskin ja rehellinen vastuu ystävästämme hevosesta. Se on myös yhtä vaikea kuin alan vaatimus hevosten varhaisesta kehityksestä, taloudellisuudesta ja asiakkaiden tyytyväisyydestä. Silti mikään ei auta! Voitonhimo on huonoin neuvonantaja ja hevosjalostuksella on sen luonnolliset rajoituksensa. Kehoitus edetä järkevästi koulutuksessa, ei ole siis askel taakse, vaan eteen. Meidän tulisi miettiä, kerrata tuloksia, tehdä jotopäätöksiä, mitä olemme saavuttaneet ja mihin kannattaa satsasta. Käytetään näitä seikkoja nykypäivässä, nyt ja rehellisesti. Ei ollut turhaa, että tiettynä ajanjaksona kehittyi ns. "myyntiratsastus". Se oli tietyn jo pidempään käytetyn käytännön leviämistä. Verdenin huutokauppa-areenalla on pyörä kuitenkin jo aikoja sitten kääntynyt eteenpäin järkevämpään suuntaan, siten, että ensimmäiseen koulutusvuoteen kuuluvat tahti, irtonaisuus ja tuki päämääränä välttämättöminä osa-alueina ja ovat päivittäisissä yleisölle avoimissa treeneissä näin myös nähtävissä. Kiitosta ja huomiota tulee kaikkialta. Sama pätee estepuolella, luonnollinen esittäminen on valttia.
Siksi ei ole huono idea yhdistää koulutusmahdollisuuksia markkinoinnin kanssa. Kasvatuksen ja kisakenttien yhteistyöhön kuuluu välttämättömänä ehkä useampikin hevosen omistajan vaihdos. Myyjät, osatajakandidaatit, markkinoiden seuraajat ja myöhemmät omistajat ja ratsastajat arvostavat sitä, että tietoa kasvatusajalta, peruskoulutuksesta ja kokemuksista tähän asti on saatavissa ja mahdollistaa siten yhä harmoonisemman omistajan vaihdon. Saman aikaisesti toivotaan kasvatuksen menestyksen ohessa, että ratsastuksen taso nousisi sen mukaisesti laajalla rintamalla. Valitettavasti tähän asti kasvatusliitossa on ollut vain suppea mahdollisuus vaikuttaa ratsastuksen tasoon.
Kuvia vanhoista tunnetuista hannover-oreista löydät tästä linkistä:
http://www.horse-gate.com/althengste/
|
|