Pidä hevosesi hyvällä tuulella

Nauhoittanut Rolf Hillmann, kääntänyt Kati Siebrecht
Der Hannovernaner lehti No. 1/84. Tammikuu 2010

Nuori hevonen on monipuolisen ja säännöllisen peruskoulutuksen jälkeen valmis jatkokoulutukseen. Hans-Jürgen Armbrust kertoo nuorten kouluhevosten koulutuksen kulmakivistä.

Osa 5. Kouluhevosten koulutus

Hans-Jürgen Armbrustin puhuessa nuorista kouluhevosista ja niiden jatkokoulutuksesta seuraavalle tasolle, hän tarkoittaa hyviä neljä- tai viisivuotiaita hevosia. ”Tässä vaiheessa minulla on käytettävissä hevonen, joka on kuuliainen, suoritusvalmis ja ennen kaikkea suoritushaluinen.” Siis hevonen, jolla on tarvittava voima uusiin tehtäviin, jonka lihaksisto on kehittynynt oikeisiin kohtiin, sillä on voimakas selkä ja sen tähänastinen koulutus on sisältänyt ennen kaikkea voimistelua ja notkeuttamista. Tähän viitaten, katso sarjan osa 2.
”Peruskoulutus on kaiken A ja O, jos siinä on jokin mennyt pieleen, niin en voi olla huomaamatta sitä kouluhevoskokeiden L-tasosta siirtyessä M-tasolle (helpoista-keskivaativiin). Siksipä Armbrust kertaakin joka treenitunnin aluksi ”vanhat kotiläksyt”: läpiratsastettavuus, tasapaino, vireys, työn miellekkyys ja tietysti ensimmäiset kriteerit koulutuksen skaalassa, kuten tahti, irtonaisuus ja tuntuma – ulkoiselle irtonaisuudelle on aina oltava selvästi edellytyksenä, että hevonen on myös mieleltään rauhallinen ja ”rento”. ”Jokainen kokenut ratsastaja tietää, ettei voi pakottaa hevosta henkilökohtaiseen tempoonsa, vaan päivastoin: - hyvä ratsastaja löytää jokaiselle hevoselle sen oikean oman tempon ja sen yksilöllisen tahdin.” Tässä kohdassa kompastutaan usein kokemattomien tai nuorten ratsastajien kanssa, ”he vain ratsastavat, eivät tunne. Jokainen hevonen on erilainen ja en voi toteuttaa ideoitani pakottavalla tavalla. ”4½-vuotiailta - 5½-vuotiailta kouluhevosilta, joilla on jo niiden ensimmäiset kilpakokemukset takana ja ovat jo saavuttaneet suosituksen erikoistumaan kouluhevosiksi, odotan jo jonkinlaista kokoamisvalmiutta. Tempon vaihtojen, taivutusten ja vastalaukkojen avulla tätä ei vain kokeilla, vaan myös kehitetään, sillä: ”ilman kokoamista vastalaukassa, hevosen ei ole mahdollista löytää siihen tarvittavaa tasapainoa.” Vastalaukoilla voi tosin aloittaa vasta, kun hevonen osaa käyttää takaosaansa – riippumatta ratsastajan kädestä – ja yksinkertaiset laukanvaihdot onnistuvat jo hyvin.

PUNAINEN LANKA

Helpoissa ja keskivaativissa kouluohjelmissa tuomarit haluavat nähdä nuorekkaan, vireän hevosen, jota työskennellään kotona sen takia lähes aina nivelkuolaimilla. Vielä toinenkin lähtökohta on eduksi: Suurin osa korkeammista kouluohjelmista suoritetaan 60 metrin radalla ”ja siksi on hyvä, jos hevoset työskennellään myös kotona pitkällä radalla.” Sillä pitkällä radalla on mahdollista kehitellä tehtäviä paremmin, ratsastajalla on enemmän aikaa valmistaa hevosta seuraavaan tehtävään. ”Se on paljon ystävällisempää nuorille hevosille.” Tässä kohdassa on tärkeintä muistaa asia, jonka tulisi seurata koko hevosen koulutusta läpi sen elämän punaisena lankana: ”En saa vaatia hevoseltani liikaa ja joudun oppimaan käyttämään sen voimavaroja oiken.”

Nuoren kouluhevosen valmennustunnin aluksi ohjelmassa on Armbrustin mukaan käyntiä. Näitä jaksoja tulisi lisätä aina sopivin välein valmennukseen ja valmennustunti alkaa 15 minuutin lämmittelyllä käynnissä. Sen aikana ja myös sen jälkeenkin, tehdään leikillisesti pohkeenväistöjä ja avo- ja sulkutaivutuksia, kuten myös takaosakäännöksiä ja käyntipiruetteja. Tätä seuraa kevytravi ja tempon vaihtelut, ”joskin parhaiten saan hevosen toimimaan (työntämään) läpi tempon vaihteluilla (/leikillä).” Irrottavassa osuudessa ratsastetaan paljon käännöksiä ja siirtymisiä. Avotaivutuksella yritetään suoristaa hevosta ja aktivoidaan sen takajalat. ”Ennen kuin aloitan ravi- ja laukatyöskentelyllä perusistunnassa, siirryn ensin takaisin käyntiin kontroloivalla ohjasmitalla, pyähdyn ja annan hevosen seistä hetken pidempäänkin. Pysähdys kasvattaa kuuliaisuuteen ja rentouttaakin samalla.”Kaikissa koulutuksen vaiheissa on tärkeää muistaa, että ratsastaja ei pyydä hevoseltaan "ruhokuuliaisuutta”. Haluamme työskennellä hevostemme kanssa, emmekä vain käskeä niitä ehdotta. Ts. hevostenkin tulee nauttia ja pitää työstään. Treenitunnin loppuvaiheessa, aktiivisella takaosalla ja suoralla hevosella alkaa työskentely harjoitusravista koottuun raviin ja kootusta harjoitusraviin. ”Tempolla leikittely” sanat kuuluvat Hans-Jürgen Armbrustin vakioparsiin. Lausahduksen ”siirtyminen harjoituslaukkaan” hän liittää useimmin ”kootusta ravista” yhteydessä. ”En pidä laisinkaan ajatuksesta ajaa hevosta kiihtyvästä ravista laukkaan. Haluan, että hevonen ottaa painoa takajaloille laukannostossa ja sitä se ei tee kiihtyvästä temposta.” Elikkä ratsastajan on käytettävä koottua ravia avuilta lähtevän laukannoston edellytyksenä.

Kaikissa harjoituksissa on muistettava vaihtaa usein suuntaa. ”Vaikka toinen suunta tuntuisikin huonommalta, vaihdan silti usein suuntaa ja säästän hevosta siten väsymästä yksipuolisesti sen vaikeammalle suunnalle.” Kaikella kunnioituksella oppikirjoille ja klassiselle opeille, kehoittaa Armbrust silti edistyneitä, hyvän tuntuman ja fiiliksen omaavia ratsastajia myös kokekilemaan yksilöllisiä, ehkä poikkeaviakin ratkaisuja. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, että edustyisimme väärässä järjestyksessä. ”Koulutusresepti ei tule muotista, sillä jokaisella hevosella on omat tapansa ja hankaluutensa.” Se tarkoittaa? ”Ratsastan esimerkiksi avo- ja sulkutaivutuksia kevyessä ravissa. Näin ei lue missään, mutta hevosille nämä harjoitukset ovat usein huomattavasti helpompia alussa näin.”

Joka tunnin alussa ratsastetaan käyntiä.