Hambletonian - kantaisä ja tärkein amerikkalainen ikäluokkakilpailu

Teksti Marko Vuolukka

Toukokuun 5. päivänä vuonna 1849 syntyi Jonas Seeleyn tilalla New Yorkin ja Buffalon välimaastoissa tummanruunikko Hambletonian. Säkäkorkeudeltaan 154-senttiseksi kasvanutta oria pidetään amerikkaisrotuisen ravurin kantaisänä. Oriin kunnioituksesta kertoo myös se, että rodun suurin 3-vuotiskilpailu on saanut nimensä kyseisen kantaisän mukaan.

Ensimmäinen The Hambletonian -kisa ajettiin 1926. Voittaja oli Guy McKinney, huippuperiyttäjä Guy Axworthyn poika, jonka emänisä oli McKinney. Guy Axworthy oli Hambletonianin pojanpojanpojanpojanpoika ja McKinney taas pojanpojanpoika. Ensimmäiset vuodet olivat ns. axworthylaisten menestystä, sillä ensimmäisten kolmentoista voittajan joukosta peräti kahdeksan kuului tuohon Axworthyn isälinjaan. Noiden vuosien jälkeen Axworthy-isälinjan vauhti on jostain syystä hyytynyt, niinpä alkumenestyksen jälkeen vain viisi axworthylaista on voittanut The Hambletonianin. Viimeisin voittaja on vuodelta 1973, jolloin Flirth oli paras. Ironista, että kyseinen Flirth oli ruuna.

AXWORTHY JA McKINNEY OVAT LÄHES HÄVINNEET - UUSIA ON TULLUT TILALLE

Nykyään Amerikan mantereella Axworthyn-isälinja elää oikeastaan Sierra Kosmos -nimisen oriin varassa. Sekin tosin tulee ainakin ensi kaudeksi astumaan Ruotsiin. Axworthy-linjaakin huonommin kävi em. McKinneyn-isälinjalle. Se on täysin kuollut Pohjois-Amerikasta, eikä tilanne Ranskassakaan, johon kyseinen isälinja viime vuosisadan alkupuolella kotiutui, ole paljon parempi. Axworthy ja McKinney -isälinjojen epäonnistuminen ei johtanut kuitenkaan Hambletonianin kuolemaan rodun parhaiden ravilahjojen välittäjänä, sillä muita yrittäjiä löytyi Hambletonianin 1331 jälkeläisen jälkipolvista.

Hambletonianin pojanpojanpoika Peter The Great syntyi vuonna 1895. Valmentajansa Peter V. Johnstonin mukaan nimensä saanut ori saavutti ennätyksen 19,1 ja jätti kaksi tämän päivän ravuri-isälinjojen merkittävintä luojaa. Vuonna 1909 syntyi Peter The Greatin poika Peter Scott ja kaksi vuotta myöhemmin ME-ori Peter Volo. Kyseiset oriit ovatkin sitten kaikkien nykyisten huippuperiyttäjien isälinjoilla.

PETER SCOTT -ISÄLINJALTA ON 28 HAMBOVOITTAJAA...

Veljeksistä vanhempi Peter Scott (emä Jenny Scott) ei isänä jättänyt yhtään Habletonianvoittajaa. Sen poika, Hambokolmonen Scotland onnistui sen sijaan loistavasti, sillä sen pojista ja tyttäristä peräti viisi voitti Hambletonianin. Scotlandin pojat Darnley, Hoot Mon ja Spencer Scott olivat merkittäviä siitosoreja. Hambonelonen Darnley periytti Jamien ja Hambletoniansankari vuosimallia 1947 eli Hoot Mon oriit Caleb, Scott Frost, Blaze Hanover sekä Euroopassa vaikuttaneet oriit Cahoot, Dart Hanover ja Lep Hanover. Yksikään Darnley tai Hoot Monin pojista ei kuitenkaan enää onnistunut välittämään eteenpäin isälinjaa, joka olisi jaksanut kantaa merkittävänä näihin päiviin asti. Osa Darnleyn ja Hoot Monin pojista oli epäonnisia, mutta suurimmalla osalla ei vain yksinkertaisesti näyttänyt olevan rahkeita. Nykyään kyseiset linjat ovatkin merkityksellisiä lähinnä vain emänisälinjoina.

Darnleyn ja Hoot Monin velipoika Spencer Scott voitti Hambletonianin vuonna 1940. Siitosoriina Spencer Scott oli veljiään siinä mielessä onnekkaampi, että se onnistui jättämään pojan, joka pystyi jatkamaan isälinjansa meriittejä. Junamaisesti jyrännyt Rodney (toinen Hambletonianissa Hoot Monin jälkeen vuonna 1947) oli paitsi hyvä kilpahevonen, myös periyttäjä. Sen poikia olivat mm. Ruotsissa vaikuttaneet Rodney Key ja Express Rodney sekä uuden mantereen pojat Duke Rodney, Great Lullwater, Porterhouse, Regal Pick ja Square Deal. Merkittävimmät Rodneyn pojat olivat täydet veljekset Speedy Rodney ja Speedster. Speedy Rodneyn suuruus perustuu sen aikaisin kuolleeseen Hambosankari Green Speediin (1977), sen sijaan Speedsterin kyvyt tuli osoitettua laajalla rintamalla. Speedy Count oli kohtalainen periyttäjä (mm. kaksi Hambletonianvoittajaa), samoin Short Stop Italiassa, mutta se mistä Speedster muistetaan, on sen poika Speedy Scot (Hambovoittaja 1963) ja erityisesti pojanpojat Arnie Almahurst ja Speedy Crown (Hambovoittaja 1971). Lisäksi Speedster oli loistava emänisä.

Arnie Almahurst jätti nopeita, mutta myös ilmeisen kuumia jälkeläisiä. Arndon (isä Arnie Almahurst) olisi epäonnistunut siitosoriina ilman ME-ori Pine Chip'a. Pine Chip juoksi ME-aikansa 09,0 ns. ennätyskokeessa, jossa kaksi laukkaavaa hevosta kiritti sitä mailin matkalla. Pohjois-Amerikassa suhteellisen yleisien ennätyskokeiden sääntöihin kuuluu, että ravuria vauhdittavat laukkahevoset eivät missään kohdassa saa ohittaa ennätyskokeeseen osallistuvaa hevosta, mistään ihmisten juoksukilpailuissa yleisistä "jäniksistä" ei siis ole kysymys. Pine Chip näyttää olevan nykypäivän suuria nimiä amerikkalaisen ravurin jalostuksessa, ovathan sen neljä ensimmäistä ikäluokkaa osoittaneet melkoista vauhtia. Saldona on ollut kolme suurimman 2-vuotiskisan (Peter Haughton memorial) voittoa ja yksi The Hambletonian. Omassa Hambossaan (1993) Pine Chip oli toinen. Pine Chip'n isän Arndonin tavoin myös Hambohopeamitalisti Florida Pro oli Arnie Almahurstin poika. Sen pojista Sugarcane Hanover on Ruotsin ykkösperiyttäjiä.

Speedy Scotin poika Speedy Crown oli ja on ravihistorian merkittävimpiä periyttäjiä. Se oli, paitsi Suomen ykkösperiyttäjiin kuuluvan Choctaw Braven isä, myös mm. Speedy Somollin (Hambo 1978), Armbro Goalin (Hambo 1988), Royal Prestigen ja Ranskan parhaisiin kuuluvan Workaholicin isä. Hambletonianin voittajia Speedy Crownin jälkeläistössä on kuitenkin yllättävän vähän eli kolme. Vaikka moni Speedy Crownin poika on jo osoittanut kuolevaisuutensa siitosoriina, linjalla on myös vahvat jatkajat. Speedy Somollia kuuluisi arvostaa nykyistäkin enemmän: se on paitsi todellinen siitosoriiden isä, myös isänsä tavoin mahtava emänisänä. Hambosankareita Speedy Somollista on myös kolme. Ori on rynnännyt vahvasti myös jo mm. vaikeasti valloitettaville Ranskan markkinoille sekä Ruotsiin ja Italiaan. Itse asiassa pian pitääkin ehkä puhua Speedy Somollin linjasta, sillä sen jälkipolvet ovat todella menestyneitä ja laajalle levinneitä. Speedy Somollin pojanpoika Valley Victory (isä Baltic Speed) on se ori, jota syystäkin pidetään tällä hetkellä maailman parhaana raviperiyttäjänä. Valley Victoryn pojista jo Victory Dream (Hambo 1994), Donerail ja Yankee Glide ovat aloittaneet siitoksessa loistavasti, moni muu vähintään hyvin. Tulossa on vielä useita edellisten kilpahevosina loistaneita veljiä, joten kyseinen orihaara näyttää elävän kissanpäiviä. Hambovoittajia Valley Victorysta on kolme ja onpa ori jo yhden voittajan isänisäkin. Ainoa asia joka haittaa Valley Victoryn triumfia on sen huono siitoskyky. Jälkeläisiä syntyy nykyään hyvänäkin vuonna vain muutama kymmenen.


ME-ori Varenne on tämän hetken ykkösravuri maailmassa.

Tämän hetken ykkösravuri maailmassa kuuluu myös Speedy Crownin/ Speedy Somollin jälkipolviin. Suomalaisen Jori Turjan valmentama italialainen Varenne on nopeimman ajan (09,1) kilpailussa juossut hevonen maailmassa. Pine Chip'n 09,0-aikahan on juostu ennätyskokeessa. Tammikuussa Varenne voitti Prix d'Ameriquen Pariisissa ja toukokuussa Elitloppetin Tukholmassa. Molemmat kisat kuuluvat arvostetuinpiin ravilähtöihin maailmassa. Varenne on Speedy Somollin pojanpoika.

... JA PETER VOLO -ISÄLINJALTA 34

Peter Volo (Isä Peter The Great, emä Nervolo Belle) oli siis ME-hevonen ennätyksellään 15,8. Ori oli kilpaurallaan lähes voittamaton. Vaatimattoman siitosalun jälkeen se pääsi vauhtiin periyttäen mm. kolme Hambletonianvoittajaa sekä siitosoriit Sandy Flash ja Volomite. Näistä vuoden 1929 Hambokakkonen Volomite oli parempi. Sen merkittävimmistä pojista Kimberly Kid ja Victory Song olivat haamumailereita, Worthy Boy sai 16-ennätyksen ja Euroopassa siitosoreina menestyneet Joe's Pride ja Mighty Ned olivat hieman hitaampia. Haamumailerilla tarkoitetaan hevosta, joka on juossut mailin matkan kahteen minuuttiin tai nopeammin (kilometriaikana 14,6 tai sen alle). Victory Song ja Worthy Boy olivat omien Hambletonioittensa kakkosia.

Kimberly Kid ei onnistunut jatkamaan isälinjaansa ja välillä jo näytti siltäkin, että Victory Song'kin linja olisi kuollut sen parhaan pojan (Noble Victory) saamattomuuteen. Victory Songin veli Worthy Boy jäi historiaan 60-luvun ja 70-luvun alun parhaan periyttäjän Star's Priden isänä. Hambokakkosen (1950) Star's Priden poikia olivat esimerkiksi Ayres, Lindy's Pride, Nevele Pride, Super Bowl ja Hickory Pride. Euroopassa vaikutti lukematon määrä Star's Priden poikia, Quick Pay ja Florestan ehkä parhaina. Star's Pride oli oman elinaikansa ykkönen haamumailijälkeläisten ja Hambovoittajien määrässä. Vielä tänäkään päivänä yksikään ori ei ole onnistunut ohittamaan vanhaa mestaria tärkeimmän 3-vuotiskisan voittajien määrässä, sillä Star's Pridesta on peräti kahdeksan Hambosankaria.

Star's Priden pojista Ayres (Hambletonian 1964) epäonnistui siitosoriina, vaikka jättikin kaksi Hambletonianvoittajaa. Lindy's Pride oli hyvä kilpahevonen (Hambletonian 1969), mutta siitoksessa se ei ehkä saanut oikein kunnon mahdollisuutta. Sen paras poika, juuri muutama viikko sitten kuollut Lindy's Crown nousi Ruotsin parhaiden periyttäjien joukkoon. Nevele Pride (isä siis Star's Pride) voitti Hambletonianin 1968 ja juoksi silloisen ME:n 11,3. Hurjasta luonteestaankin kuuluisa Nevele Pride on merkittävä vaikuttaja Euroopassa, löytyväthän mm. Suomen, Ranskan ja Ruotsin huippuperiyttäjät Barbeque, Kimberland, Pershing ja Zoot Suit sen jälkeläistöstä. Sen pojista Bonefish (Hambletonian 1975) ja Nevele Diamond (toinen Hambletonianissa 1974) astuivat pääasiassa U.S.A:ssa. Näistä Bonefish jätti hyviä tammoja ja niinpä se monien mielestä onkin nykypäivän parhaita emänisiä maailmassa. Nevele Diamond kuului ehkä myöskin sarjaan "oriit, jotka olisivat ansainneet paremmat mahdollisuudet". Nevele Priden isälinjan elinmahdollisuudet Yhdysvalloissa ja Kanadassa lienevät nykytilanteessa pienet.

 


Nevele Priden pojanpoika Baron Pepper on Suomen parhaita ravureita.

 

Super Bowl näyttäisi näin jälkikäteen Star's Priden parhaalta siitosoripojalta. Ikäluokkansa kunkku (mm. Hambletonian 1972) ja peräti kuuden hambovoittajan isä on jo edesmennyt, mutta sen pojat ovat ahkeria työnsä ahertajia. Moni Super Bowlin U.S.A:ssa tai Kanadassa siitostyön aloittanut poika on sittemmin tuotu Eurooppaan, mikä valitettavan useassa tapauksessa on merkki epäonnistuneesta siitosoriista. Dollarien mantereella jäljellä ovat vielä mm. täysveljet American Winner ja Super Pleasure sekä Cumin ja Royal Troubador, jotka lienevät ne merkittävimmät. Texas, Joie de Vie ja Supergill ovat Euroopassa. Kahta ensiksi mainittua jenkit eivät ehkä kaipaa, sen sijaan Italiassa nykyään astuvaa Supergill'ä kylläkin. Se näytti periyttäjälahjansa vasta myyntinsä jälkeen. Onneksi Uudelle Mantereelle jäi kuitenkin useitakin Supergill'n lahjakkaita poikia (mm. Malabar Man, Hambovoittaja 1997), joten Super Bowlin suvun luulisi pysyvän elossa amerikkalaisen ravirodun syntysijoilla. Super Bowlin pojista myös Express Ride ja Super Arnie voisivat olla jopa Atlantin tuolla puolen hyviä oreja, mutta ainakin toistaiseksi ne pysyvät Ruotsissa. Super Bowl on myös Saksan ykkösperiyttäjän Diamond Wayn isänisä.

Varmaa tässä vaiheessa on ainakin se, että Star's Priden pojista Hickory Priden suku on saanut lisäaikaa U.S.A:ssa ja Kanadassa. Itse Hickory Pride periytti hyviä kilpatammoja halliten isäoritilastoja rapakon takana isänsä jälkeen ennen Speedy Crownin ja Super Bowlin aikoja. Sen pojat olivat jonkinlaisia kilpahevosia, mutta jyrkästi yleistäen huonoja siitosoreja. Carlisle (isä Hickory Pride) sai jonkinlaisen mahdollisuuden. Sen tulos: huono isäori, mutta isänsä tavoin kohtuullinen emänisä. Amerikan vuosien jälkeen Carlisle oli pitkään Ruotsissa. Kaikki olivat varmaan valmiit lyömään vetoa kymmenen vuotta sitten siitä, että Hickory Priden isähaara tulee kuolemaan - mutta mitä vielä, Hickory Priden pojanpojanpoika SJ's Photo on uusista oreista ehkä Pine Chip'äkin suurempi nimi. SJ's Photon kaksi ensimmäistä ikäluokkaa eivät ole kovin hyvistä tammoista, mutta ne ovat menestyneet. Raviurheilussa ja -siitoksessa menestyksen ratkaisee usein myös hevosten sijaintipaikka. Huippusiittoloihin pääsevät oriit saavat yleensä hyväsukuisia ja menestyneitä morsiamia, kun taas pienemmissä siittoloissa vaikuttavat oriit joutuvat tyytymään heikkolahjaisempiin heiloihin.

VICTORY SONG'N ORISUKU NOUSUSSA

Palataan vielä tuohon toiseen merkittävään Peter Volo-isälinjan haaraan eli Victory Songiin. Kymmenen vuotta sitten kyseisestä Victory Songin linjasta ei olisi ollut paljonkaan hyvää kerrottavaa. Noble Victory (isä Victory Song) oli jo tuomittu vain hyväksi emänisäksi, sen poika Noble Gesture oli kuollut, samoin pojanpoika Mystic Park. Mystic Parkin ME-poika Mack Lobell 09,7 oli Euroopassa. Nykyään tilanne on toinen: Noble Gesturen poika Balanced Image on ainakin isäoritilastojen valossa menestyneimpiä oreja lännessä ja Noble Victoryn pojanpoika Garland Lobell (isä ABC Freight) kuuluu kärkikaartiin. Jopa kahden noinkin merkittävän oriin ilmaantuminen kyseiseltä linjalta antaa hurjia toiveita tulevasta. Tuntuisi mahdottomalta, että kummankaan pojista ei löytyisi yhtään hyvää periyttäjäoria. Linjan arvostus ja menestys lienee siis menossa kovassa myötätuulessa kohti huippua. Tähän mennessä Victory Song-Noble Victory -linjalta on vasta kolme Hambovoittajaa, mutta lisää on varmasti tulossa. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että määrätyillä suvuilla kyllästetyt ravihevoset tarvitsevat uutta verta vauhdinlisäykseen. Euroopassakin Victory Song on saanut uutta arvostusta lähinnä pojanpoikansa Sharif di Iesolon ansiosta. Italian champion on paitsi merkittävä nimi kotimaassaan poikiensa Darif Effen, Esotico Pradin, Indro Parkin, Lemon Dran ja Zebun ansiosta, myös todella kova nimi Ranskassa. Sen hyvin menestyneet siitosoripojat And Arifant ja Biesolo nauttivat arvostusta.

Victory Songin esimerkki, samoin kun Hickory Pridenkin, on osoitus jälleen siitä, että pitkäänkin unohduksissa olleet isälinjat saattavat herätä kukoistukseen, kun aika on niille suotuisa. On siis uskottava ja toivottava, että esimerkiksi Nevele Priden nousu saattaa olla vielä edessäpäin. Tämä edellyttää siis kuitenkin sitä, että kyseinen linja pysyy jossakin päin edes jotenkuten elossa. Vaikka parhaat amerikkalaiset ravurit yhä jalostetaan U.S.A:ssa ja Kanadassa, ei olisi mikään ihme, jos vaikkapa Nevele Priden isälinjan pelastaja löytyisi Euroopasta.

THE HAMBLETONIAN 2001

Suomen kuninkuusraviviikonloppuna (4.8.) ajettiin siis vuoden 2001 The Hambletonian tai oikeammin sen loppukilpailu. Karsinnat oli ajettu jo aikaisemmin. Kisa oli historiallinen siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa Hambon historiassa voittaja oli Pohjois-Amerikan ulkopuolella valmennettu. Alunperin ravihevosten valokuvaajana mainetta niittänyt ruotsalainen Stefan Melander starttasi valmentamallaan ja osaomistamallaan Scarlet Knight'lla rauhallisesti, kun taas Balanced Imagen poika Banker Hall lähti kaasu pohjassa. Se juoksi mailin kilpailumatkasta puolet 08,1-loppuaikaa ennakoivalla vauhdilla. Loppusuoran alussa Scarlet Knight ohitti Banker Hallin Pegasus Spur perässään. SJ's Photon poika Pegasus Spur nousi uhkaamaan Scarlet Knight'a, mutta Melanderin käskiessä orittaan se vastasi Pegasus Spur'lle ja voitti lopulta ilmeisen varmasti. Voittoaika oli 10,7, josta Pegasus Spur jäi kolme kymmenystä. Kolmas oli Banker Hall ajalla 11,2. Ykköspalkinto oli puoli miljoonaa dollaria.

Hambletonianvoittaja Scarlet Knight on Pine Chip'n poika ja on siis vaikuttanut Ruotsissa puolitoistavuotiaasta asti. Se myytiin Harrisburgin huutokaupassa U.S.A:ssa vuoden 1999 syksyllä 17 000 dollarilla. Hinta ei ole amerikkalaisessa huutokaupassa myydylle varsalle ollenkaan kova, pikemminkin päinvastoin. Puolitoistavuotiaat myydään muuten useimmiten juuri huutokaupoissa Pohjois-Amerikassa. Toinen pinechipiläinen tämän vuoden Hambletonianin loppukilpailussa oli seitsemänneksi tullut Choco Chip Hanover. Sen hinta puolitoistavuotiaana oli peräti 200 000 dollaria!

Kisan neljäs, viides, kuudes ja kahdeksas kuuluvat Speedy Somollin jälkipolviin, sillä nelonen (Lavecster) on Speedy Somollin pojanpoika, kuutonen (Victory Sam) on Valley Victoryn poika ja viitonen (Cigar Bar) ja kahdeksas (Yankee Mustang) Valley Victoryn pojanpoikia. Kaksi viimeistä sijaa jäi Super Bowlin pojanpoikien jaettavaksi.

Tämän vuoden Hambletonia kuvaa mielestäni erittäin hyvin eri sukulinjojen tilaa Pohjois-Amerikassa. Valley Victoryn jälkeläiset ja jälkeläisten jälkeläiset menestyvät laajalla rintamalla, Pine Chip ja SJ's Photo jättävät huippuyksilöitä ja Super Bowl säestää - pienen matkan päästä - edellämainittuja. Saa nähdä mikä tilanne on tulevaisuudessa, sillä sen uskaltaa jo ravihistoriaan katsomalla sanoa, että näin ei aina tulla jatkamaan.


Suomen parhaisiin siitosoreihin kuuluvan Duran Hanoverin
isä on Super Bowl ja emänisä Speedy Crown.

 

Marko Vuolukka
marko.vuolukka@eurajoki.fi