Teksti Marko Vuolukka

NYKYPÄIVÄN SUOMENHEVOSET PERIYTYVÄT NELJÄSTÄ KANTAORIISTA

Hevosten suvuista puhuttaessa on tyypillistä puhua paitsi hevosten isistä ja emistä myös ns. isälinjoista. Jotakin tiettyä isälinjaa edustavat hevoset periytyvät kaikki samasta oriista suoraan alenevassa polvessa, toisin sanoen niiden suoralla isälinjalla (isä-isänisä-isänisänisä-isänisänisänisä-jne.) tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan sama ori.

Ensimmäisessä HevosNetin juttussani oli jo alustavasti puhetta eri lämminverirotujen kantaoreista. Nyt suurimman suomenhevosjuhlan jälkeen on kenties paikallaan puhua kotimaisen rotumme isälinjoista. Samalla käydään läpi tämänvuotisten kuningas- ja kuningatarkandidaattien polveutumista isälinjojen valossa.

Tässä yhteydessä käytän kyseisistä isälinjoista nimiä Kirppu, Lohdutus, Uljaanpoika ja Murto. Lohdutus-suvusta käytetään myös usein nimeä Eino, Lohdutuksen vuonna 1878 syntyneen esi-isän mukaan. Koska kuitenkin Eino-suvun muut haarat ovat jo käytännössä hävinneet, on järkevämpi puhua vain Lohdutus-linjasta. Myös Murto-suvusta käytetään toisinaan nimeä Jaakko Murron kuudennen isän perusteella. Myöhemmin Murto-isälinjan yhteydessä on puhuttu myös kahden Murron merkittävimmän pojan eli Eri-Aaronin ja Murtin linjoista, mutta niistä kohta tarkemmin.

KIRPPU

Vuonna 1879 syntyi Rovaniemellä Pöykkölän tilalla punarautias (=punertavan ruskea, ei lainkaan mustaa) orivarsa, jolla oli päässään tähtipiirto ja vasemmassa jalassaan vuohissukka. Tähtipiirrolla tarkoitetaan hevosen otsassa olevaa valkoista "läiskää", joka oli tässä tapauksessa alaspäin kapeneva. Vuohissukka taas kertoo siitä, että hevosen vasen jalka oli myös valkoinen kavion yläpuolelta.

Tuosta varsasta kehittyi säkäkorkeudeltaan 152 cm ollut Kirppu. Sen isä oli ns. Löfrenin Poiku ja emä Pöykkölän tilan tamma, jonka tarkempi nimi (jos sellaista oli) ei ole säilynyt tähän päivään. Suurimman osan elämästään Kirppu vaikutti eläinlääkäri Ludvig Fabritiuksella Turussa. Vaikka oriista jäi vain 175 jälkeläistä, pystyi se luomaan isälinjan, joka on kestänyt näihin päiviin asti. Vaikka jälkeläismäärä saattaa tuntua suurelta, ei se kuitenkaan sitä ole. Hevosilla sattuu nimittäin olemaan niin, että läheskään kaikki (varsinkaan oriit) eivät pääse sukuaan jatkamaan, kun taas sitten muutamat "joutuvat" ahkeroimaan muidenkin puolesta. Tuhat jälkeläistä ei ole suinkaan mikään ylettömän suuri määrä suositun siitosoriin kohdalla. Tässä valossa Kirpun 175 jälkeläistä ei ole hirveä luku, varsinkin kun Kirppu oli kuitenkin aikansa nimihevosia ja elikin 27-vuotiaaksi.

Kirpun merkittävin poika oli Alarik, jossa tosin oli jo Kirppu-isälinjalla myöhemminkin esilletulleita ikäviä piirteitä. Alarik nimittäin oli kova "sirauttelemaan" takajaloillaan. Alarikin pojasta Rasin-Könnistä Julistuksen kautta Vornaan johtanut isälinja tuotti aikoinaan ensimmäisen ravikuningattaren Ilon.

Nykypäiviin Kirpun suku ei kuitenkaan ole isälinjana kantanut Alarikin kautta. Kirpun poika Hilpuri oli 150 cm korkea, lauhkea, mutta ilmeisen kovasuinen. Kovasuiseksi hevoseksi sanotaan sellaista hevosta, joka tahtoo itse päättää juoksuvauhdin ja usein suunnankin. Vuonna 1901 syntynyt Hilpuri juoksi kilometriajan 44,5 ja jätti mm. 26 suomenhevosten kantakirjaan hyväksyttyä oria, joukossa 20-luvulla kovan 37,9 ennätyksen juossut Leporello. Leporellosta periytyi sitten jälleen aikansa nopeimpiin kuulunut Ihme 34,9. Ihme on sitten taas mm. Ihmetyksen isä.

Ihmetys ansaitsee hieman tarkemman esittelyn, olihan ori paitsi suhteellisen hyvä kilpahevonen (ennätys 36,4), myös hyvärakenteinen ja -luonteinen. Siitä jäi 530 jälkeläistä, joista kilparadoilla parhaat Ihme-Toti ja Riuska nousivat jopa ravikuninkaiksi asti. Ihme-Toti yritti ensimmäisen kerran kuninkuusraveissa jo vuonna 1956, jolloin se oli neljäs. Muutaman epäonnisen ja "läheltä piti" -vuoden jälkeen (1957 hylättiin, 1958 kolmas, 1959 toinen) se kruunattiin ravikuninkaaksi Jyväskylässä 1962. Vielä seuraavana vuonna Turussa 15-vuotias teräsori oli kolmas. Myös toisen Ihmetyksen pojan Riuskan kuninkuusraviura oli samantyyppinen. Ensin viisi hyvää yritystä, joista tuloksena oli peräti kolme hopeatilaa ja sitten vihdoinkin täysosuma vuonna 1966 Porissa.

Sittemmin Kirppu-isälinjan kuninkaallisia on syntynyt vain kolme kappaletta. Riuska ei onnistunut jättämään yhtään siitosoriina menestynyttä poikaa, mutta kaksi sen tytärtä saavutti kuningatartittelin. Riuskan-Tyttö voitti vuosina 1974 ja 1976 ja Lenita 1979. Viimeinen kirppulainen kuninkaallinen on tamma Totina, joka kruunattiin 1991. Totinan isänisänisä (lyhenteenä iii.) on Ihme-Toti. Nykyään Kirppu-isälinja on enää muutaman Ihme-Totin jälkipolviin kuuluvan oriin varassa. Näyttäisi siltä, että Hilpertti ja sen poika Petrus Rok olisivat lähes viimeiset oljenkorret. Hilpertti on ravikuningatar Totinan täysveli (= isä ja emä sama). Toivoa sopii, että myös Tinuri (iii. Ihme-Toti) jättäisi edes yhden hyvän orijälkeläisen, sillä olisi todella suuri harmi, jos tuo Kirpun joskus niin vauhdikas isälinja katoaisi. Tänä vuonna Turussa ei päälähdöissä ollut yhtään Kirppu-isälinjan edustajaa. Vuoden valopilkkuihin kuuluu kuitenkin Ihme-Totin pojanpojanpojan Kesä-Toton hurja ennätys 22,0, jolla kyseinen ori on isälinjansa nopein kautta aikojen. Nuori ori vakuutti myös Turun kuninkuusravien täytelähdössä. Valoa putken päässä??

LOHDUTUS

Vuosien 1938-1939 ravikuningas Lohdutus syntyi vuonna 1929 Harjavallassa Kangasniemen tilalla. Sen kasvattaja ja elinikäinen omistaja Toivo Pohjala oli tunnettu maakuntansa luottomies ja entinen painija. Lohdutus jäi pikkuvarsana lohduttamaan isäntäänsä, kun tämä myi sen isän, Sisu-nimisen oriin - siitä siis nimi. Väriltään Lohdutus oli rautias, mutta esim. Kirpusta poiketen liinakko. Tämä tarkoittaa taas sitä, että Lohdutuksen jouhet (harja ja häntä) olivat huomattavasti hevosen muuta väritystä vaaleammat. Päässään Lohdutuksella oli valkoinen piirto ylhäältä otsalta aina turpaan asti.

Lohdutuksen isälinja meni Sisun, Kihon (isänisä) ja Osmon (isänisänisä) välityksellä Ampiaiseen ja Einoon. Kuten jo edellä mainittiin, tästä kyseisestä isälinjasta käytetään usein myös nimeä Eino. Lohdutuksen emänisä oli em. Alarikin paras poika Alarikin-Kaima.

Lohdutus osallistui kuninkuusraveihin kolme kertaa. Tuloksena oli siis kaksi voittoa ja yksi toinen tila (Tampereella 16-vuotiaana vuonna 1945). Viimeisenä kilpailuvuotenaan (1945) Lohdutus juoksi vielä silloisen mailin SE:n 28,2. Lohdutus lopetettiin 26-vuotiaana ja se haudattiin Emil Cedercreutzin tekemän pronssisen Lohdutus-patsaan alle kotitilansa maille.

Jälkeläisiä Lohdutuksesta jäi lähes 1100. Sen jälkeläisistä kuninkaallisiksi nousivat ori Akapeetus ja tamma Vilkku. Akapeetus juhli vuosina 1949-1951. Viimeisenä hallitsijavuonnaan Akapeetus sai kuningattarekseen siskonsa Vilkun. Seuraavat Lohdutuksen jälkipolviin kuuluneet ravikuninkaat ja -kuningattaret olivat Erkko, Suhina ja Ero-Lohko, jotka voittivat tittelinsä 50-luvulla ja 60-luvun alussa. Ne kaikki olivat Lohdutuksen poikien jälkeläisiä. Muita Lohdutus-isälinjan kuninkaallisia ovat 60- ja 70-lukulaiset Helätin, Karina ja Aiheen-Ilo sekä 80- ja 90-lukulaiset Hulpu, Ponseri, Pette ja Luisteri.

Lohdutus-linjakin on jonkinlaisessa ahdingossa tänä päivänä. Sitä helpoimmin osoittava mittari tällä hetkellä on varmaan Turun päälähtöihin osallistuneiden määrä, joka oli pyöreä nolla. Ravikuninkaat Ponseri ja Pette ovat vielä toimivia siitosoreja, mutta eivät kovin suosittuja sellaisia. Uskoa pitää kuitenkin siihen, että lahjakas Lohdutus-veri vielä jonain päivänä tuottaa tulosta.

SANTERI DAHLIA PERIYTYY ULJAANPOIKA-LINJALTA ...

"Karjalan ravikuningas" Uljaanpoika syntyi Tuomas Lankisella Valkjärvellä vuonna 1914. Luonteeltaan ihanteelliseksi mainittu ori ei vastannut entisaikojen hevosihannetta, se oli kevyt, kapea ja korkeajalkainen. Vaikka Uljaanpoika ei virallisiin kuninkuusraveihin koskaan osallistunutkaan, se oli aikansa nopeimpia hevosia ennätyksellään 34,5. Menestys kotikonnuilla Karjalassa toi mukanaan tuon em. kunnianimen.

Uljaanpojan isä oli Uljas, jonka emänisän suvussa oli ilmeisesti myös lämminveriverta. Uljaanpojan emä oli Isku-niminen tamma. Uljaanpojan tarkka jälkeläismäärä ei ole tiedossani, mutta kantakirjajälkeläisten määrän perusteella voi päätellä, että uljaanpoikalaisia syntyi ehkä hieman alle 300. Suurin syy pieneen jälkeläismäärään oli Uljaanpojan huono kyky saada morsiamet kantaviksi.

Paitsi että Uljaanpoika loi merkittävän isälinjan, on ori myös simerkiksi em. Ihmetyksen emänisä. Monien mielestä Uljaanpojalla olikin erittäin suuri vaikutus Ihmetyksen siitosmenestykseen. Uljaanpojan merkittävin poika oli Pojan-Askele, 46,4-aikainen ori. Pojan-Askeleen kolmesta kantakirjapojasta nykypäivälle merkittävin oli Taju (ennätys 48,1). Kookas (161 cm) Taju kuoli jo 8-vuotiaana, mutta ehti jättää peräti 10 kantakirjapoikaa. Pojista Rake oli nopein hurjalla ennätyksellään 27,7. Tajuri (isä siis myös Taju) onnistui siitosoriina luoden oman tähän päivään johtaneen linjan, jonka huippunimi Luonnos (iii. Tajuri) syntyi 1964. Vaikka Luonnos olikin aikansa parhaita periyttäjiä, se ei onnistunut esimerkiksi ravikuninkaan tai -kuningattaren periyttäjänä. Nykyään tuo Tajurista Luonnokseen johtanut linja kärsii jonkinlaisesta lamasta.

Tajun kolmas nykypäivän kannalta huomattava poika oli Vaisto, jonka pojista Piste astui ilmeisesti vain yhden tamman - onneksi kuitenkin edes sen. Ainoa Pisteen jälkeläinen sai nimen Pisteri. Vuonna 1949 syntynyt Pisteri juoksi hyvän ennätyksen 31,8 ja jätti seitsemän kantakirjapoikaa. Kuusi pojista juoksi alle 1.40-ennätyksen (= 40,0). Paras oli huipputamma Mutrin-Lennon poika Vilperi, joka jo 5-vuotiaana juoksi SE:n 25,1. Myöhemmin Vilperi paransi ennätystään vielä kolmella kymmenyksellä.

Vilperin syntymään mennessä (1961) Uljaanpoika-isälinja ei ollut pystynyt tuottamaan 50-vuotisen olemassaolonsa aikana yhtään huippuravuria, nyt ajat kuitenkin muuttuivat. Vilperi ei saavuttanut seppelettä vaikka yrittikin neljä kertaa. Parhaimmillaan ori oli kolmas vuonna 1966 Porissa. Sen poika Vieteri onnistuikin tittelin metsästyksessä sittemmin peräti viisi kertaa. Vieterin kuninkuudet tulivat vuosina 1973-1974 sekä yhden kakkostilan jälkeen jälleen vuosina 1976-1978. Vieterin viimeisenä kilpailuvuonna 1979 ori juoksi absoluuttisen SE:n 21,6, ansaitsi miljoonannen markkansa, mutta jäi kuninkuuskisassa hopealle.

Jälkeläisiä Vieteri jätti 773 kappaletta. Kuninkaallisia tuosta joukosta oli kolme: Vireeni (1983, 1985, 1986), Valomerkki (1987-1990) ja Vipu (1992, 1993). Vieterin lukuisista pojista V.T.Ajatus kunnostautui vuosien 1988-1991 kuninkaan Patrikin isänä. Kyseinen Patrik on sitten vuorostaan ravikuningas Rikhartin (1995) ja ravikuningatar Ujan (1998) isä. Vieterin pojanpojantytär Vintar oli Ujan edeltäjä ravikuningattarena.

Vilperin ja Vieterin ansiota on pitkälti se, että Uljaanpojan isälinja on elossa. Välillä näytti jopa siltä, että Vieteri poikineen hukuttaisi muut alleen, mutta niin vain kävi, että muutkin jäivät pinnalle. Nyttemmin tilanne on rauhoittunut. Uljaanpoika-isälinja on vahvasti elossa, mutta ei mitenkään ylivoimaisena.

Turussa Uljaanpoika-linjaa edustivat Santeri Dahlia, Liptus, Rick, Liising, Hovin Papitar, Teijan Tähti ja Joihuri, joiden kaikkien isälinjalla on Vieteri jossakin vaiheessa. Santeri Dahlia saavutti tänä vuonna siis tavoitellun kuninkuustittelin, Liptus oli samassa kisassa toinen ja Teijan Tähti viides. Vieterin pojista tämän vuoden kuninkuusraveissa parhaiten edustettuna oli V.T.Ajatus. Se on Liptuksen isä ja viiden muun hevosen isänisä. Rickin, Liisingin ja Hovin Papittaren isä on aikaisemmin mainittu ravikuningas Patrik ja Santeri Dahlian ja Teijan Tähden isä on Teme (i. V.T.Ajatus). Näin vahva V.T.Ajatuksen vaikutus tämän vuoden kuninkuusraveissa saattaa olla monelle suomenhevossukuja tuntevalle yllätys. Olisikohan aika arvioida V.T.Ajatuksen vaikutusta ravisukuihin uudestaan? Ori tuntuu olevan todellinen kuninkaallisten luoja.

MURTO JA SEN POJAT ERI-AARONI...

Suomenhevosten isälinjoista monilukuisin ja eniten kuninkuus- ja kuningatarseppeleitä haalinut linja on Murto. Itse Murto syntyi vuonna 1917. Sukkajalkaista ja läsipäistä oria syytettiin lämminverisyydestä omana aikanaan, eikä noita syytöksia vähäntänyt yhtään Murron Seinäjoella vuonna 1929 juoksema ensimmäinen 1.30-alitus. Ravikuninkuudet Murto (ennätys 29,4) voitti vuosina 1926 ja 1929 Lahdessa. Ori ei tahtonut ensin päästä kantakirjaan vierasveriepäilyjen takia, mutta hyväksyttiin sitten kuitenkin - ja hyvä niin, sillä sen jälkeen tulos ravijalostuksessa oli murhaava. Murrosta jäi 52 kantakirjaoria ja 134 kantakirjatammaa ja lukematon määrä kantakirjattomia jälkeläisiä, joiden välityksellä se on lähes kolmenkymmenen kuninkaallisen isälinjalla.

Murron pojista Eri-Aaroni ja Valokas saalistivat tittelit kuninkuusraveissa vuosina 1943 ja 1945. Pojista Valokas (ennätys 28,8) ei päässyt koskaan kantakirjaan, niinpä ori olikin viimeinen virallisesta siitoksesta kielletty ravikuningas. Eri-Aaroni (ennätys 27,8) on sitten taas suurimpia nimiä suomenhevosten siitoksessa, monen mielestä jopa suurin. Se syntyi vuonna 1932 Seinäjoella. Ori oli isänsä näköinen, rautias, jolla oli leveä valkoinen "laukki" päässään ja sukat kolmessa jalassa. Laukki on pitempi ja leveämpi kuin esimerkiksi Kirpun yhteydessä esillä ollut tähtipiirto. Loisteliaan kilpauran aikana ja sen jälkeen Eri-Aaroni onnistui jättämään 1100-päisen jälkeläislauman. Ori kesti taitavissa käsissä jopa yli 200 tamman astutukset kesän aikana. Kun otetaan huomioon, että useita tammoista piti astuttaa useitakin kertoja oli Eri-Aaronin suoritus uskomatonta luokkaa. Eri-Aaronin pojista Eri, Eri-Vili, Amor ja Eri-Poika olivat ravikuninkaita ja Eri-Hotti ravikuningatar. Muita Eri-Aaroniin meneviä kuninkaallisia ovat Askare, Puhemies, Uusi-Veto, Marinka, Tella, Alo-Valo, Ilori, Eri-Teräs, Viluma, Vekseli, Pimari, Hipo, Puhetyttö, Vekkuliina, Vekke ja I.P.Sukkula. Viimeksi oli muuten virhe I.P.Sukkulan seppeleiden määrässä. Kainuun tammalla on kolme kuningatartitteliä, eikä neljää kuten viimeksi väitin. I.P.Sukkulan voitot ovat vuosilta 1996, 1999 ja 2000. Täytyy esittää anteeksipyyntö Kokkolan suuntaan Vintarin taustavoimille: ei ollut tarkoitus viedä Vintarin palkintoja vuodelta 1997 I.P.Sukkulan kaappiin.

Tämän vuoden kandidaateista lähes puolet eli 11 meni isälinjaltaan Eri-Aaroniin. Noista yhdestätoista seitsemän isälinjalla on valioperiyttäjäori Suikku (iiiii. Eri-Aaroni). Tänä vuonna kuningatarkisassa neljänneksi jäänyt I.P.Sukkula on suoraan Suikusta. Suikun pojista oli kuusi kandidaattia. Siitosoriina vielä nuori suikkulainen Turo (s. 1984) jätti eniten kandidaatteja tänä vuonna. Sen viisi tittelien tavoittelijaa olivat täyssisarukset Piirron Sopu ja Eka-Tyttö sekä Turotuuli, Lumekkitar ja Turtle. Kuninkuuskisaan osallistunut Cameron on sitten taas toisen suikkulaisen oriin Suikun Eron poika.

Takavuosina suuren maineen luonut Hilu (iii. Eri-Aaroni) esiintyi kahden kuninkuusravikävijän isänisänä, sillä sen pojasta Kihin-Muistosta olivat päälähdöissä ori Säkenöi Voimaa ja tamma Kihin Tiina. Muita Eri-Aaroniin meneviä kruunujen tavoittelijoita olivat Muusatar (iiiii. Eri-Aaroni) ja ravikuningas Puhemiehen pojantytär Voimariina (iiiii. Eri-Aaroni). Parhaiten Eri-Aaronin isälinjaa edustaneista hevosista Turussa menestyi Voimariina, josta tuli hopeakuningatar.

... JA MURTI, JONKA JÄLKIPOLVIIN KUULUU MYÖS V.H.SUVITAR

Kolmas Murron alle 1.30 juossut jälkeläinen Eri-Aaronin ja Valokkaan lisäksi oli Murti 29,7. Sen merkitys ainakin kuninkaallisten tuottamisessa näytti alkuun Eri-Aaronia vaatimattomammalta. Murtin mainio poika Ponne 29,7 onnistui jättämään Forten 25,4, joka voitti kuninkuudet vuosina 1969 ja 1970. Forte kuitenkin kuoli hallitsevana ravikuninkaana, niinpä Murtin jälkipolvien piti jäädä odottamaan uusia nimiä suomenhevosten terävimpään kärkeen. Toinen Ponnen poika Jonne jätti useammankin kandidaatin, mutta todelliset mahdollisuudet oli vasta Forten vuonna 1969 syntyneellä pojalla nimeltään Vokker. Vokkerin este menestykseen oli ensin em. Vieteri ja tämän jälkeen toinen viisikertainen ravikuningas Vekseli, niinpä Vokkerin parhaaksi sijoitukseksi jäi toinen tila.

Vokker oli vähänläntä 153 cm korkea ori, jonka isän Forten epäonnistuminen siitosoriina oli varmaan osaltaan pelottamassa tammanomistajia Vokkerinkin luota sen ensimmäisinä siitosorivuosina. Vokker kuitenkin näytti, että pojasta polvi oli parantunut ja onnistui siitosoriina loistavasti. Vokkerin kaikkia loisteliaita jälkeläisiä ei pysty tässä mainitsemaan, riittää kun kerrotaan, että edelliset viisi (1996-2000) ravikuninkuutta voittanut Viesker on Vokkerin poika. Vaikka Viesker ei valitettavasti tänä vuonna ollutkaan Turussa puolustamassa titteliään jalkavaivojensa takia, oli Turussa silti neljä Vokkerin jälkeläistä ja kaksi hevosta, joiden isänisä oli Vokker. Menestyskin Vokkerin jälkipolvilla oli mainio, sillä tytär V.H.Suvitar valloitti kuningatarseppeleen ja pojantytär Messi (i. K.K.Kössi) oli kolmas. Oriiden puolella Vokkerin poika Tähti-Tili sai pronssia. Muut kisoihin osallistuneet vokkerilaiset olivat J.S.Vokkperi ja Rajali. Vokkerin poikien perillisiä edusti vielä Tino (i. Mikker).

Nuo Vokkerin jälkipolviin kuuluvat hevoset muodostavatkin yhdessä Eri-Aaroniin menevien kandidaattien kanssa suurimman joukon tämän vuoden kuninkuus- ja kuningatartavoittelijoista. Murron poikien Eri-Aaronin ja Murtin isälinjat ovat siis voimissaan.

Kuopion kuninkuusraveissa 1982 voittaneet Puhetyttö ja Vekseli edustivat Eri-Aaronin isälinjaa.

SAMAAN AIKAAN TOISAALLA - THE HAMBLETONIAN

Raviurheilua kauemmin seuranneet ja ensimmäisen HevosNetin ravijutun lukeneet tietävät, että yksi arvostetuimmista ravikilpailuista maailmassa on The Hambletonian. Kyseinen 3-vuotiaille lämminverisille tarkoitettu kisa ajettiin kuninkuusravien aikaan Meadowlandsin raviradalla Yhdysvalloissa. Kilvan merkitys lämminverihevosille ja -jalostukselle on niin suuri, ettei rääpäistä juttua tässä ollenkaan - tästä kirjoituksesta tuli muutenkin jo niin pitkä. Palataan asiaan lähiviikkoina ja puhutaan tuolloin enemmänkin amerikkalaisista lämminverisuvuista.

Niihin useisiin aihe-ehdotuksiin (esim. pihattokasvatus, ravisäännöt, varusteet), joita olen saanut, on parasta palata vaikkapa sitten syksyn ja talven synkkinä hetkinä, kun kuumin ravikilpailukausi on ohi.