Raviurheilu on välineurheiluakin (osa 1)

Teksti Marko Vuolukka

HevosNetin aiemmissa ravijutuissa on käsitelty vain lähinnä hevosten sukuja ja eräitä suurkilpailuja. Jotta raviurheilusta ei tulisi sellaista kuvaa, että raha on vain nostettavissa hyväsukuisilla hevosilla suuripalkintoisista kilpailuista, on syytä laajentaa kuvaa raviurheilusta myös välinepuolelle. Väärällä varustuksella ei huippusukuinenkaan hyvin valmennettu hevonen pärjää.

Raviurheilukin on siis myös välineurheilua. Usein näennäisesti pienetkin muutokset varusteissa ja valjastuksessa saattavat aiheuttaa valtavan vauhdinlisäyksen tai ravivarmuuden löytymisen. Härkäpäinen "näin on aina ennenkin meillä hevonen valjastettu" -ajattelu johtaa varmaan rahantulon loppumiseen kilparadoilta. Hevoset ovat yksilöitä ja tarvitsevat yksilölliset varusteet. Se mikä jollekin hevoselle on hyvä, ei olekaan toiselle.

Tässä ravihevosten varusteita esittelevässä ensimmäisessä osassa esitellään hevosten perusvarusteet, niiden nimitykset ja päätehtävät. Jatkossa olisi tarkoitus esitellä tarkemmin esimerkiksi kuolaimia, kitarautoja, kenkiä ja silmälappuja, mutta koska allekirjoittanut ei totuuden nimessä ole kyseisten varusteiden ekspertti, täytyy niihin palata myöhemmin asiantuntija-avun kera. Myös erilaisten kilpa-, hiitti-, jarru-, ym. harjoituskärryjen esittely jätetään tällä kertaa.

KUMIA, NAHKAA JA METALLIA

Aloitetaan varusteiden esittely hevosen päästä ja edetään siitä alaspäin. Hevosen suu ja pää ovat siinä mielessä tietenkin tärkeät ruumiinosat, että suuhan on se, johon vaikuttamalla hevosta ohjastetaan ja pää on se, jonka avulla hevonen havainnoi ympäristöään ja jossa hevonen tekee monet kilpailusuoritukseen vaikuttavat ratkaisunsa. Jalat ovat sitten taas ne, joilla hevonen tietenkin liikkuu.

Jos hevosella on esimerkiksi sopimaton kuolain tai kitarauta (ei välttämätön varuste), saattaa seurauksena olla vaikeuksia hevosen ohjastettavuudessa. Herkkä tai liikaa ympäristöstä kiinnostunut hevonen taas saattaa reagoida ääniin ja ympäröiviin tapahtumiin vaikkapa laukkaamalla, joten erilaisilla korviin ja silmiin vaikuttavilla varusteilla voidaan lisätä hevosen ravivarmuutta tai kykyä keskittyä itse kilpailutilanteeseen. Kengityksellä ja monilla jalkasuojilla voidaan parantaa hevosen liikkeitä tai ehkäistä virheellisten liikkeiden aiheuttamia ongelmia.

Oheiseen kuvaan numeroidut varusteet ovat seuraavat:
1. KUOLAIN: Yleisin ravikuolain on ns. nivelkuolain, jossa on nivel keskellä.
2. KIELISIDE: Yleensä vahvaa mutta pehmeää kangasta. Kierretään kielen ympäri. Tehtävänä huolehtia siitä, että kieli pysyy paikallaan eikä esim. joudu kurkkuun, jolloin hapensaanti vaikeutuu.
3. SUITSET: Koostuu useammasta nahkahihnasta. Suitsien poskihihna kiinnittyy kuolaimiin. Poskihihnaan kiinnitetään myös mahdolliset silmälaput.
4. KORVAHUPPU: Tehtävänä esim. vähentää niitä ääniä, joita hevonen kuulee. Korvahupun alle voidaan laittaa myös korvien sisään laitettavat korvapallot. Korvahuppu ja pallot saatetaan myös vetää vaikkapa loppukirissä pois, jolloin monet hevoset lisäävät vauhtiaan.
5. OBERSEKKI: Nahkaremmi, jonka etuosa kiinnittyy suuhun laitettavaan kitarautaan tai leuan alle pujotettavaan leukalenkkiin (tässä kuvassa kitarautaan). Obersekin takaosa kiinnittyy siloissa olevaan metallikoukkuun. Tehtävänä on säädellä hevosen pään asentoa juoksun aikana. Oikeanpituinen obersekki lisää mm. hevosen ravivarmuutta. Hevosen päästä alas etujalkojen väliin menevä remmi on MARTINGAALI (ei näy tässä kuvassa).
6. OHJAKSET: Hevosen "ratti". Toinen pää kiinnittyy kuolaimiin ja toinen pää on ohjastajan käsissä.
7. PÄÄTANKO: Jäykkä lisävaruste, jolla suoristetaan hevosen vinoa päänasentoa. Kulkee hevosen päästä siloihin.
8. RINTAREMMI: Nahkaremmi, joka varmistaa sen, että silat eivat luiskahda taaksepäin.
9. SILAT JA MAHAVYÖ: Kärryt yhdistetään hevoseen siloissa olevilla nahkaremmeillä tai nykyaikaisilla "pikaliittimillä". Silat ovat hevosen säkän kohdalla ja mahavyö huolehtii siitä, että silat pysyvät paikallaan.
10. HÄNTÄREMMI: Nahkaremmi, jonka toinen pää on siloissa kiinni ja toinen pää on kierrettynä hännäntyven ympäri. Tehtävänä pitää silat paikoillaan.
11. POLVISUOJAT: Nahkapäällysteiset suojat, joiden tehtävänä on suojella etupolvia niiden koskettaessa toisiaan ravin aikana. Polvisuojat eivat ole välttämättömät varusteet kaikilla hevosilla.
12. PUTSIT: Kuppimainen kumisuojus, joka suojelee kavioita iskuilta. Putsit voidaan laittaa jalkoihin myös painon lisäämistä varten. Painonlisäys kavioissa parantaa joidenkin hevosten raviliikkeitä.
13. APUAISAT: Ohjastaja voi ajon aikana siirtää jalallaan apuaisoja joko lähemmäksi tai kauemmaksi hevosen runkoa. Tällä ohjastaja tukee hevosen juoksua esim. kaarteissa.
14. SÄÄRISUOJAT: Suojelee sääriä iskuilta. Moni hevonen lyö ravissa etujaloillaan takakavioitaan tai -sääriään.
15. PINTELIT: Hevosen jalkaa tukeva ja suojaava kangasside. Tässä tapauksessa pinteli suojaa jalkaa myös säärisuojan hankaamiselta.

OIKEAT VARUSTEET - AJETTAVUUS PARANEE

Nykyään myös monenlaiset huput ja himmentimet ovat melko yleisiä raviradoilla. Huput on valmistettu kankaasta, jonka läpi hevonen näkee, vaikka aina siltä ulkopuolisesta ei vaikuttaisikaan. Himmennin laitetaan hevosen sierainten ja silmien väliin ja sen tehtävänä on estää esimerkiksi hiekan lentäminen hevosen silmille, sekä se, että hevonen ei liiaksi kiinnittäisi huomiotaan maassa oleviin paperiroskiin yms.

Monet edellä esitellyistä varusteista ovat välttämättömiä, jos aikoo ajaa hevosella kärryt perässä. Historia tuntee kuitenkin myös hevosia, jotka ovat menestyneet paremmin tavallisuudesta poikkeavilla varusteilla. Kilpauraansa lopetteleva huipputamma Louise Laukko on juossut parhaat juoksunsa ilman häntäremmiä. Tähänhän eivät esimerkiksi ravikilpailujen tuomarit suhtaudu kovinkaan myönteisesti, mutta näin on kuitenkin toimittu Louise Laukon kohdalla.

Osa hevosista on taas niin viisaita, että ne tuntuvat pärjäävän ilman välttämättömimpiäkin varusteita. Amerikkalaisvalmentaja Harry Pownall joutui aikoinaan yllättävään tilanteeseen ravikilpailussa. Hänen ohjastamansa huippuori Floricanin kaulaimet katkesivat ja Pownallin ainoaksi tehtäväksi jäi rattailla pysyttely ja muiden ohjastajien varoittelu. Selvittyään säikähdyksestä Florican vaihtoi askellajin raviksi, painui sisäradalle ja oli ensimmäisenä maalissa. Maalin jälkeen ori pysähtyi muiden hevosten mukana ja Pownall saattoi taluttaa sen valjastuspaikalle. Valitettavasti kuitenkin amerikkalaisen tavan mukaan laukanneen hevosen sijoitus muutettiin huonommaksi. Pownall ei kuitenkaan suosittele hevosen ajamista ilman kuolaimia, sillä omien sanojensa mukaan hän tunsi tarvitsevansa ryypyn kyseisen startin jälkeen.

Marko Vuolukka
marko.vuolukka@eurajoki.fi