Teksti Marko Vuolukka

VARENNE VOITTI - RANSKALAISET SÄESTIVÄT
- Isälinjat Ranskassa (Osa 1)

Maailman paras ravuri Varenne otti omansa Prix d'Ameriquesta. Ori voitti helposti ja varmasti 400 000 euron ykköspalkinnon ranskalaisravureiden edestä huippuajalla 12,9/2700 m. Suurin jännitys koettiin jo ennen varsinaisen kilpailun alkua.

Liekö vika ollut Varennen lähtönopeudessa vai missä, sillä lähtö otettiin peräti kolme kertaa takaisin. Suursuosikki sai hyvät lähdöt kaikilla hylätyillä kerroilla ja vasta se Varennen huonoin lähtö hyväksyttiin. Kieltämättä ainakin allekirjoittaneelle tuli hieman kiusaantunut olo ranskalaisten puolesta. Joka tapauksessa italialaisori pääsi johtoon jo ensimmäisessä kaarteessa eikä sen jälkeen luovuttanut paikkaansa missään vaiheessa. Ranskalastoivo Insert Gédé sai huonon lähdön, mutta nousi kuitenkin matkan varrella puolittain Varennen rinnalle kolmannelle radalle. Vauhti oli kuitenkin niin tasaisen kovaa, että ohi ei ollut asiaa. Viimeisessä kaarteessa Varennen kuski Giampaolo Minnucci nykäisi ja loppusuoran hän sai ajella varmistellen. Käsi nousi voiton merkiksi jo loppusuoran puolivälissä. Kahden vuoden takainen Prix d'Amerique-sankari General du Pommeau tuli lopun loikkari päällä ja ehti Insert Gédén ohi toiseksi.

KUNNIAA MONEEN SUUNTAAN

Vaikka voitto menikin ylivertaiselle italialaiselle, voivat ranskalaisetkin olla tyytyväisiä omiinsa. Varennen jälkeen toiseksi paras ei-ranskalainen oli kymmenenneksi tullut Jackhammer. Ensinnäkin Varennen kasvattaja on ranskalainen ja toiseksi kauan Ranskassa vaikuttaneiden isälinjojen edustajat veivät sijat kaksi ja kolme. Vaikka Fan Idole (13.) ja Galopin du Ravary (14.) epäonnistuivatkin, menestyjiä löytyi siis muista ranskalaisista. Paras nykyään Ranskassa suosiossa olevia amerikkalaisperäisiä linjoja edustanut hevonen oli neljänneksi sijoittunut Ipson de Mormal (i. Biesolo, ii. Sharif di Iesolo, Peter Volo -isälinja).

Suomalaiset olivat myös hyvin esillä, vaikka suomalaisedustaja Not A Spacecase jäikin maaliintulleista viimeiseksi. Suomen kieltähän Varenne kuulee paitsi valmentajansa ja hoitajansa, myös kengittäjänsä suusta. Kun joukkoon on liittynyt vielä suomalainen huippukuski Jorma Kontio, voidaan suuri(n) kunnia Varennen hyvyydestä antaa suomalaisille, eikö totta? Jorma Kontio toimii Varennen kuskina siihen asti, kunnes Giampaolo Minnucci on kärsinyt Prix d'Ameriquen lähdönuusinnoista saamansa ajokiellon.

RANSKASSA ELÄÄ MONTA ISÄLINJAA

Ravimaailmassa on kaksi lämminverirotua yli muiden. Amerikkalaiset Peter Volo- ja Peter Scott -isälinjat superbowleineen, speedycrowneineen, valleyvictoryineen ja pinechipeineen ovat tuttuja HevosNetinkin lukijoille, mutta miten on tilanne ranskalaisten sukujen kanssa?

Ranskalaiset ovat pyrkineet tarkoin varjelemaan omaa ravirotuaan vierailta vaikutteilta. Lipsahduksia on kuitenkin aina silloin tällöin tapahtunut. Viime vuosisadan alussa 20- ja 30-luvuilla Ranskaan tuotiin oreja Atlantin takaa. The Great McKinney, Sam Williams ja Calumet Delco loivat trikolorimaahan vielä nykyäänkin elävät isälinjat, mutta mm. Net Worth epäonnistui. 70-luvun alussa ranskalaiset saivat amerikkalaisen lisäyksen mm. huipputamma Roquepinen välityksellä. Roquepine varsoi nimittäin Star's Pridesta ja Ayresista oriit Florestan ja Granit, joista tuli myöhemmin suosittuja tammanomistajien keskuudessa. Viimeisin verensekoitus tapahtui 80- ja 90-lukujen vaihteessa, jolloin jälleen moni ranskalainen huipputamma löysi tiensä amerikkalaissukuisten huippuoriiden haaremeihin. Noiden vuosien seurauksena Ranskassa on tänä päivänä monia amerikkalaisoriiden poikia ja pojanpoikia. Samaan aikaan Ranskaan tuotiin myös yksi Yhdysvalloissa syntynyt ori, Workaholic, joka nimensä mukaisesti on hoitanut nykyisen työnsä ahkerasti - sen verran suuri sen jälkeläistö nimittäin on.

Ranskassa nykypäivänä vaikuttavat oriit polveutuvat joko Godolphin Arabianista tai Darley Arabianista, kahdesta historian hämärässä vaikuttaneesta oriista. Godolphin Arabianiin meneviä isälinjoja ovat Koenigsberg, Telemaque V, Hernani III ja Intermede sekä Darley Arabianiin meneviä Quo Vadis, McKinney, Sam Williams sekä vasta muutama vuosi sitten yleiseen tietoisuuteen ponnahtanut Calumet Delco. Myös nuo em. amerikkalaisten oriiden jälkeläiset periytyvät Peter Volon ja Peter Scottin välityksellä oriista Darley Arabian. Tuo loppukesällä HevosNetissäkin esitelty amerikkalaisen rodun kantaisä Hambletonian kuului siis myös Darley Arabianin jälkipolviin.

"PERIRANSKALAISET" ISÄLINJAT:   KOENIGSBERG...

Aloitetaan "aitojen" ranskalaisten isälinjojen esittely Koenigsberg-linjasta. Vuonna 1910 syntynyt Koenigsberg juoksi ennätyksekseen 1.27. Suurpiirteinen ranskalainen tapa on jo aikojen alusta asti ollut, että ennätykset, vielä tänäkin päivänä, ilmoitetaan useimmiten vain tasasekuntien tarkkuudella.

Koenigsbergin isälinja haarautuu kahtia Boleron ja Ramseksen linjoihin. Boleron ja sen pojan Loudeacin linja sisältää muutaman merkittävän ranskalaisen oriin, joista Fandango (s. 1949) oli ensimmäinen. Montén eli raviratsastuksen suuri tähti Fandango ravasi ratsastaja selässään ennätyksekseen 1.20, tarkemmin sanottuna 20,7. Raviratsastus (eli monté) on Ranskassa samanarvoista perinteisen kärryurheilun kanssa, löytyypä maasta monia hevosia, jotka pystyvät ravaamaan sekä kärryjen edessä että myöskin ratsastaja selässään. Fandangon pojista Paleo oli 70-luvun kärkiperiyttäjiä Ranskassa. Se jätti suuren määrän hyvin kilpailuissa pärjänneitä poikia, joista esimerkiksi Equileo 1.13 voitti epävirallisen MM-tittelin. Kyseiset paleolaiset epäonnistuivat periyttäjinä kuitenkin toinen toisensa jälkeen. Esimerkiksi Suomeen tuotu Ibum 14,6 missasi melko totaalisesti. Jonkinlainen synninpäästö tekisi mieli antaa vain Istraekille.

Fandangon muista pojista on syytä nostaa esiin Tibur, Toledo II ja Utah IX. Tibur kilpaili Ruotsissa, mutta kilpailu-uran jälkeen se ei saanutkaan virallista lupaa jatkaa sukuaan. Kantakirjaton Tibur pääsi astumaan kuitenkin omistajansa, pääasiassa Cahoot-nimisen oriin tyttäriä. Seurauksena oli ikäluokkatähti Mustard ja muutama muu hyvä yksilö. Nyt Tiburkin kelpasi jo kantakirjaan. Loppuelämänsä ori astui vuosittain yleensä 150 tammaa ja koska menestys jatkui, sai ori vielä ennen kuolemaansa eliittiori-tittelin, korkeimman mahdollisen arvosanan raviperiyttäjänä.

Toledo II (isä siis myös Fandango) ei ollut mikään huippuperiyttäjä. Se jää kuitenkin ainakin suomalaisten hevosten sukutauluihin Lanconin isänä. Lancon tulee sitten jäämään historiaan ainakin BWT Magicin isänä. Viime vuoden Elitloppetissa loukkaantunut ja nyt radoille palannut BWT Magic on kaikkien aikojen lahjakkaimpia Suomessa syntyneitä avureita. Totuuden nimissä on todettava, että BWT Magic ei ole isänsä ainoa huippujälkeläinen.

Utah IX oli usean ranskalaissukuisen oriin tapaan monien huippuhevosten, mutta myös monien ravihevosena epäonnistuneiden yksilöiden isä. Sen poika Utah Bulwark voitti mm. Elitloppetin, mutta oli täydellinen nolla siitoksessa.

Tekisi mieli väittää, että Fandangon jälkipolvet tulevat häviämään Ranskasta, sillä todella hyviä periyttäjiä sen jälkipolvissa on harvakseltaan. Toivon voi asettaa ehkä em. Istraekin, Firstlyn (i. Querido II, ii. Fandango) ja jälkimmäisen pojan Lutin d'Isignyn orijälkeläisiin. MM-ori Lutin d'Isigny astui aikoinaan myös Suomessa vähän aikaa.

Toinen nykypäivän kannalta merkittävä Koenigsbergin poika Ramses elää isälinjan lenkkinä Italiassa. Sen pojanpoika Oriolo oli aikoinaan saapasjalkamaan ykkösori. Sen pojista mm. Bourbon, Cinquale ja Steno astuivat isiensä mailla Italiassa ja Dardanelli Ruotsissa. Oriolo on poikineen siirtynyt lähinnä emänisäpuolelle. Isälinja tulevaisuus on siis Italiassakin vaakalaudalla.

... TELEMAQUE V...

Ilman Pataraa (iii. Telemaque V) myös Telemaque V -isälinja olisi henkitoreissaan. Emänisänä hyvin onnistuneen Pataran poikia ovat Canino 1.17 ja Prix d'Amerique -voittaja (1979) High Echelon 1.15. Näistä High Echelon on myös muutaman hyvän hevosen emänisä. Tällä hetkellä ajankohtaiseksi Telemaque V -linjan tekee Durvalo, joka on ollut talven ykkösravuri Suomessa. High Echelonin pojanpoika toimii Suomessa lähinnä siitostehtävissä, mutta sen startit uudessa ja ilmeisesti väliaikaisessa (ori on vuokrattu Suomeen) kotimaassa ovat vakuuttaneet epäilijät. Ranskalaissukuiset hevoset eivät välttämättä ole lähtönopeudeltaan hitaita eivätkä raviltaan huonoja, sen Durvalo on osoittanut!

Varmaa lienee, että Durvalolla riittää siitostyötä ensi kesänä ja onkin hatunnoston arvoinen suoritus tuoda maahamme Durvalon kaltainen erisukuinen huippuravuri. Se, miten ori isänä onnistuu, jää nähtäväksi. Joku on joskus sanonut, että ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen!

Tuo 60-luvun supertamma voitti Prix d'Ameriquen vuosina 1966-68 ja MM-tittelin vuosina 1967 ja 1968. Kolmas merkittävämpi Atus II:n tyttären poika on Jiosco, josta myöhemmin lisää.

Quinion 1.25 merkitys on edellisiä huomattavasti suurempi. Quinion pojista selvästi merkittävin on Kerjacques 1.19, yksi ranskalaisen ravirodun ehdottomasti suurimmista periyttäjistä. Kerjacques oli Ranskan ykkösori 60- ja 70-luvuilla. Eleazar, Jorky, Toscan ja monet muut hyvät (mukana tammojakin) menestyivät kilparadoilla, Beausejour II, Chambon P, Ejakval, Le Loir ja Ruy Blas IV siitoksessa. Chambon P peri isänsä paikan ykkösoriina ja sen valtakausi kestikin toistakymmentä vuotta. Chambon P:n mainioista perillisistä on syytä nostaa esiin ainakin 12-aikaiset Abercrombie, Lucky Tilly, Potin d'Amour ja Tipouf sekä 15-ennätyksinen Sancho Panca, ykkösperiyttäjä vuosimallia 1997. Pojanpoikia ovat mm. lähes kaikki uransa startit voittanut Tenor de Baune (i. Le Loir), joka ansaitsi urallaan 10 miljoonaa frangia sekä Suomessa vaikuttavat Exchequer (i. Takima) ja The Firm (i. Quito de Couronne). Exchequer oli viime kaudella kärkitrion ravureita Suomessa. Myös huipputamma Fan Idolen isänisä on Chambon P.

Kerjacquesin pojista pitää nostaa esiin vielä ainakin ensimmäisen Finlandia-ajon voittanut Ejakval. Ori ei aivan terävintä kärkeä saavuttanut ravihevosena, mutta periyttäjänä se on kunnostautunut. Ejakval ei ollut mikään massa-astuja, niinpä jälkeläistön kapeus vielä korostaa sen terävyyttä. Reve d'Udon 12,8 oli paras lähes 16 miljoonan frangin ansioilla, mutta Sebrazac'kaan (1.14) ei ollut huono. Jälkimmäinen on sitten taas siitosoriina yksi mielenkiintoisimmista, sillä sen hyvät jälkeläiset ovat todella hyviä - vai mitä mieltä olette mm. nimistä General du Pommeau (10,7 ja 2,9 miljoonaa euroa) ja Gebrazac (11,2 ja 650 000 euroa).

Hernani III -isälinja on ehdoton zeniitti periranskalaisten linjojen joukossa. Sen lahjakkuus ja laajuus viittaavat menestykseen vielä pitkään tällä vuosituhannella. Pitää ihailla sitä, että kyseinen linja on jo 60-luvun lopulta lähtien pystynyt jättämään ravureita aivan ravimaailman kärkeen. Lähes kaikki isälinjat kärsivät jossakin vaiheessa jonkinlaisesta lamasta, mutta Hernani III -linja ei ole ainakaan vielä suurta taantumaa kärsinyt.

... INTERMEDE...

Vuosikymmenien ajan myös Intermeden isälinjalla kulki ihan hyvin. Jamin voitti 50-luvun lopussa kaksi kertaa Prix d'Ameriquen, Bellino II 70-luvulla kolme kertaa ja Quiroga II:n jälkipolvet menestyivät radoilla. Sitten tuli näpeille rajusti. Jamin ei onnistunut kuin emänisänä, Bellino II ei onnistunut EDES emänisänä ja Quiroga II ei ilmeisesti ollutkaan Intermede-linjan tuote! Tuloksena on oikeastaan vain Italiassa elävä seitinohut haara, sillä viimeinen Ranskassa (varmasti) isälinjansa mainetta yllä pitävä ori Quel Boum on syntynyt vuonna 1982. Ori oli kyllä elossa ainakin vielä kaksi vuotta sitten, mutta tarvittaisiin ihme jos se pystyisi isälinjansa pelastamaan.

... JA QUO VADIS

Viimeinen allekirjoittaneen periranskalaiseksi ristimä isälinja on Darley Arabianista (edelliset Godolphin Arabianista) polveutuva Quo Vadis. 1.25-juosseen Quo Vadiksen poika Javari (1.23) voitti Prix d'Ameriquen vuonna 1936. Javari jätti sitten mm. oriit Icare IV, Janus ja Vermont. Näistä viimeisenä mainittu Vermont oli merkittävin. Vermontin pojista Quioco oli sitten muiden yläpuolella. Quouick J.L. jätti kyllä Prix d'Amerique -voittaja Grandpren mutta siihen menestys sitten tyssäsikin. Quiocon (15,6) hyvistä pojista on syytä nostaa esiin Jiosco (15,8), joka voitti Ranskan isäoritilaston kolme kertaa 90-luvun alussa ja Euroopan ravieliittiä edustanut Minou du Donjon (11,5 ja 6,4 milj. fr.). Quiocon pojanpojat ovat menestyneet myös laajalla rintamalla, joten vielä vaikkapa 70-luvulla hieman hiipumassa ollut Quo Vadiksen linja on elpynyt.

AMERIKKALAISPERÄISET LINJAT ENSI KERRALLA

Siinä vaiheessa kun ei enää itsekään jaksa lukea omaa tekstiään, on syytä pitää puoliaika. Puolet Ranskassa vaikuttavista isälinjoista on vielä esittelemättä, mutta palataan niihin lähitulevaisuudessa. Jäljellä olevat linjat kuuluvat kaikki Pohjois-Amerikasta tulleisiin, joten siinäkin mielessä ne on hyvä esitellä samalla kertaa.