Teksti Marko Vuolukka

Isälinjat Ranskassa (osa 2)

Ranskaan tuotiin ensin 1920- ja 1930 -luvuilla oriit The Great McKinney, Sam Williams ja Calumet Delco ja myöhemmin vuosituhannen loppupuolella operoinnin aloittivat vielä Star's Priden, Speedy Crownin ja italialaisen Sharif di Iesolon jälkipolviin kuuluneet oriit. Nämä yhdessä em. viiden vanhan ranskalaisen isälinjan kanssa muodostavat yksitoista Ranskassa elävää isälinjaa. Tämän jutun yhteydessä esitellään nuo isälinjat myös kaavioiden muodossa. Kyseiset kaaviot löytyvät klikkaamalla kunkin isälinjan perustajan nimeä. Kyseisissä kaaviossa ovat sellaiset eri isälinjojen oriit, joilla katson olevan ainakin jonkinlaista merkitystä nykypäivän ranskalaisravurista puhuttaessa.

RANSKASSA KAUAN VAIKUTTANEET AMERIKKALAISLINJAT: THE GREAT McKINNEY...

McKinney-isälinjasta on juttua jo viime syyskesällä amerikkalaisten isälinjojen yhteydessä. McKinney jäi tuolloin vähemmälle siitä yksinkertaisesta syystä, että se on kuollut amerikkalaisena isälinjana. Viimeisiä amerikkalaisrotuisia McKinney-oreja oli Suomessa siitosoriina menestynyt Minipinko.

Ranskassa on kuitenkin McKinneyn haara, joka elää. Kyseistä linjaa voidaan kuitenkin pitää, jos ei periranskalaisena, niin ainakin trikolorimaassa kehitettynä, sillä sen ensimmäiset edustajat syntyivät jo 1930-luvun alussa. McKinneyn pojanpoika The Great McKinney (tuotiin USA:sta Ranskaan) jätti isänä täydet veljekset Kairos 1.23 ja Ogaden 1.25. Veljeksistä vanhempi Kairos on kytköksissä Suomeenkin olihan se mm. ensimmäisen suomalaisen superravurin Charme Asserdalin kolmas isä. Charmehan palasi muutama vuosi sitten pitkällisen Saksassa olon jälkeen takaisin suomalaisille omistajilleen viettämään eläkepäiviään. Sen jälkeläiset eivät yltäneet emänsä tasolle, vaikka Keski-Euroopassa kilpaillut Map Asserdal juoksikin haamumaileriksi. Charmen saavutukset olivat kuitenkin sitä luokkaa, että vain äärimmäisen harva pystyy samaan. Saattoi olla siis hieman kohtuutontakin odottaa samanlaista menestystä sen varsoilta!

Merkittävin reitti Kairoksesta nykypäivän ranskalaisravuriin kulkee Hermes D:n (1.20) kautta. Sen pojista suomalaisille tutuin lienee maailmanmestari Pluvier III, jonka Ruotsissa siitettyjä jälkeläisiä kulkeutui meillekin. Hermes D:n tällä hetkellä elinvoimaisin haara on Nonant le Pinin ja sen pojan Buffet II:n haara. Buffet II on isänä mm. Renosolle, Riton du Gitelle ja Ultra Ducalille, jotka kaikki ovat haamumailereita ja frangimiljonäärejä. Ultra Ducal ansaitsi peräti 11,5 miljoonaa frangia. Renoso tunnetaan Suomessa taas huippuruuna Guenoson isänä. Buffet II:n siitosoripoikiin kuuluu muuten myös Veikko-niminen ori, joka lienee nopeimpia (1.18) perinteisen suomalaisen nimen omaavia hevosia maailmassa.

Kairosin täysveli oli nimeltään siis Ogaden. Ainakin tästä suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna Ogadenin sukuhaara on veljensä sukuhaaraa vaatimattomampi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vaatimatonta, sillä ainakin yksi ori (tai joku sen pojista) saattaisi luoda merkittävän dynastian tulevaisuudessa. Quadrophenio-nimisen oriin kohdalla tuntuu kummaa kutinaa. Hyvät omat näytöt (13,9 ja 3 milj.fr), periyttäjäemä, sopivan erilainen suku ja mukavat jälkeläisnäytöt saattavat viitata tulevaan bigbangiin. Toinen Ogadenin haaran mahdollinen menestyjä voisi olla Alpha Barbes (1.13 ja 7,8 milj. fr.), joka on Ogadenin poikia neljännessä polvessa.

...SAM WILLIAMS...

Peter Scott on amerikkalaisen ravirodun puolella toisen suuren isälinjan luoja. Peter Scottin jälkipolviin kuuluvia amerikkalaisia huippuperiyttäjiä ovat mm. Speedster, Speedy Crown, Speedy Somolli, Valley Victory ja Pine Chip. Ranskassa Peter Scott elää kahden erillisen linjan ansiosta. Toinen on hieman toistakymmentä vuotta sitten Ranskaan pesiytynyt Speedy Crownin linja ja toinen on 20-luvun lopulla Ranskaan tuotu Sam Williams -linja. Itse Sam Williams syntyi vuonna 1922. Peter Scottin poika tuotiin varsin hyvän amerikkalaisen uran jälkeen Ranskaan, jossa se juoksi viralliseksi ranskalaiseksi ennätyksekseen 1.26. Atlantin toisella puolella ori oli juossut voittoajakseen 16,0 ja ennätyskoeajaksi 15,7. Epävirallisessa ennätyskokeessa Sam Williams juoksi Euroopassa ajan 14,3, joka oli parempi kuin silloinen virallinen EE. Ranskan kantakirjassa Sam Williamsin ennätys on siis kuitenkin tuo 1.26. Sam Williamsin isälinja on vaikuttanut myös jo niin kauan Ranskassa, että sitä on syytä pitää jo ranskalaisena.

Sam Williamsin pojanpoika Carioca II on varmaan se toinen suuri nimi viimeksimainitun Kerjacquesin ohella, joka on ainakin syytä muistaa ranskalaisten ravureiden joukosta. Mielenkiintoisista Carioca II:n pojista Narioca tunnetaan 80-luvun maailman parhaan ravurin Ideal du Gazeaun (13,2 ja yli 15 milj.fr.) isänisänä. Kuvankaunis Ideal du Gazeau kilpaili ranskalaisomistuksessa, mutta pääosan siitosurastaan ori vaikutti Ruotsissa. Sen poikia on siitoksessa Ruotsin lisäksi myös Norjassa, Ranskassa ja Suomessa. Voitokas Suomen mestari Riding Sponsor edustaa maassamme Ideal du Gazaeuta.

Toisen Carioca II:n huippuperiyttäjäpojan Uran jälkipolvista kannattaa esiin nostaa pojat Lurabo (13,7 ja 5,8 milj. fr.) ja Noble Atout (14,3 ja 5,8 milj. fr) sekä pojanpojat Abo Volo 1.11, Dance Marathon 1.12 ja Ourasi 11,5 (voittosumma 21,8 milj. fr.!!). Edellä mainituista Ranskan arvostetuimman ravikilpailun Prix d'Ameriquen voittivat Lurabo, Abo Volo ja peräti nelinkertainen sankari Ourasi.

... JA CALUMET DELCO

Viimeksi sivuttiin jo nimeä Calumet Delco. Peter The Brewerin (Peter The Great) poika syntyi The Great McKinneyn ja Sam Willimasin tavoin Atlantin toisella puolen. Se saapui kilpahevoseksi Eurooppaan, mutta koska ori oli The Great McKinneytä ja Sam Williamsia nuorempi, sen julkiselle siitosuralle tuli piste. Ranskalaiset nimittäin sulkivat kantakirjansa vierassukuisilta oreilta 1930-luvun lopulla. Ainahan kuitenkin löytyy niitä, jotka eivät kielloista välitä. Calumet Delcolla astutettiin tammoja ja syntyneet varsat merkittiin Intermeden isälinjaan kuuluneen Gaelin jälkeläisiksi. Kymmenkunta vuotta sitten asia tuli kuitenkin julkiseksi ja ennen gaelilaisiksi luullut Quiproquo II ja Quiroga II julistettiin Calumet Delcon pojiksi. Seurauksena oli tuo jo viimeksi mainittu kuolinisku Intermede-isälinjalle. Asia ei liene kuitenkaan täysin selvä vielä ranskalaisille, sille vielä aivan viime vuosinakin monien ranskalaishevosten sukutauluissa Quiproquo II:n ja Quiroga II:n isänä näkee nimen Gael! Oli asia miten tahansa - tässä jutussa Calumet Delco luokitellaan kuitenkin oman isälinjan luojaksi.

Calumet Delcon pojista Quiroga II on nykypäivälle merkittävämpi ori. Sillä on viisi poikaa, joiden välityksellä veri on välittynyt uudelle vuosituhannelle. Näistä tosin Ruotsissa vaikuttanut Nisard elää vain tammojen isänä. Jussieun (i. Quiroga II) panos on ollut myös pienempi. In Extremis (i. Quiroga II) esiintyy mm. nyky-Ranskan ykköshevosiin kuuluvan Galopin du Ravaryn (12,1 ja 630 000 euroa) isälinjalla. In Extremis on Galopin du Ravaryn neljäs isä. Jokain (i. Quiroga II) perillisiin kuuluu periyttäjäori James Pile 1.17 (ii. Jokai) ja sen parhaat pojat Express Road (1.12 ja 6,2 milj. fr.), Steed James (12,8 ja 2,1 milj. fr.) sekä Unique James (1.13 ja 3,7 milj. fr.). Steed James on jatkanut isänsä periyttäjätyylillä, sillä sen poikiin kuuluu mm. Escartefique 1.12.

Tämän kirjoituksen alkupuolella mainitun Charme Asserdalin kilpakumppani ja ensimmäinen sulhanen Hadol du Vivier edustaa myös Calumet Delcon isälinjaa. Sen isä Mitsuoko oli Quiroga II:n poika. Fakir du Vivierin ja Jet du Vivierin puoliveli jätti melko epätasaista jälkeä parhaina jälkeläisinään Sabre d'Avril 1.12, Quiradol d'Hilly 1.13 ja Ursis 1.13.

TUOREET JENKKILINJAT: STAR'S PRIDE JA SEN POIKA FLORESTAN...

Tässä vaiheessa viimeistään määritelmä "aito ranskalainen" on syytä romuttaa. Tästä eteenpäin isälinjat ovat nimittäin amerikkalaisperäisiä ja vieläpä melko tuoreita.
Hernani III: n isälinjaa edustanut tamma Roquepine syntyi vuonna 1961. Tuo 60-luvun supertamma voitti Prix d'Ameriquen vuosina 1966-68. Tamma kilpaili myös paljon ulkomailla voittaen mm. MM-tittelin Yhdysvalloissa vuosina 1967 ja 1968. Noilta reissuilta hevosen taustavoimien mieliin jäivät ilmeisesti myös amerikkalaisrotuiset hevoset, sillä Roquepinen ensimmäiset varsat syntyivät amerikkalaisista isistä ja vieläpä Uudella mantereelle. Florestan (i. Star's Pride) syntyi 1971 ja Granit (i. Ayres, ii. Star's Pride) vuonna 1972. Kolmas varsa olikin sitten Kerjacquesin (Hernani III -isälinja) tytär Hague (s.1973).

Veljekset eivät olleet aivan terävintä huippua kilparadoilla, sillä Florestanin numeroiksi jäivät 1.15 ja 255 000 fr ja Granitin 1.14 ja 1,1 milj. fr. Siitoksessa ne olivat kuitenkin melko suosittuja alusta asti. Florestan onnistui pikkuveljeään huomattavasti paremmin. Vanhemmasta päästä kuuluisia ja jo siitoksessa menestyneitä florestanilaisia ovat mm:

Quito de Talonay (i. Florestan) on pakko ottaa tarkempaan käsittelyyn. Huippuhevosia jättävä ori on mm. Avenir de Seen (12,8), Eros du Rocherin (1.13), Extrême Dreamin (1.14), Giant Catin (1.12), Paparazzyn (11,3) sekä Suomessa astuvan Good Quiton (13,8) isä. Pojista Extrême Dream on monen mielestä tuleva Ranskan ykkössiitosori. Sen ensimmäisestä ikäluokasta nousi esiin Kaisy Dream (13,5), viime vuoden paras 3-vuotias Ranskassa.

Florestanin ja sen poikien hyvistä lahjoista kertoo myös se, että kyseinen linja on hallinnut montea jo pitkään. Täytyy muistaa, että monte on amerikkalaisrotuisille hevosille perinteistä kärryurheilua tuntemattomampi laji.

... JA FLORESTANIN VELJET...

Star's Priden veri virtaa Ranskassa myös kahden muun pojan välityksellä. Star's Priden parhaan siitosoripojan (Super Bowl) vaikutus on tosin pienehkö. Kilpahevosena huippulahjakkaan, mutta siitosoriina flopanneen Napoletanon (i. Super Bowl) poikia ranskalaisissa siittoloissa ovat Eclat de la Crau ja Emil Suede. Eniten Super Bowl saattaa tulevaisuudessa näkyä ranskalaisten hevosten sukutauluissa huippuori Coktail Jetin välityksellä. Sam Williams -isälinjaa edustavan Coktail Jetin emä on nimittäin Super Bowlin tytär.

ME-ori Nevele Pride (i. Star's Pride) välittää lahjojaan Ranskaan kolmen poikansa välityksellä. Hambletonian-voittaja Bonefish on isänä toiselle (Mickey Viking ja Workaholic) viime vuosikymmeninä Ranskassa astutusluvan saaneelle Pohjois-Amerikassa syntyneelle jenkille. Mickey Viking (i. Bonefish) kilpaili viimeiset vuotensa Ranskassa ja sai kuin saikin astutusluvankin. Ori kuoli kuitenkin jo ensimmäisen siitosorivuotensa jälkeen. Harmi - sillä sen jälkeläiset menestyivät hyvin. Siitoksessa sen pojista ovat Viking de Bellouet, Viking Sun ja Viking's Way. Viimeksimainittu voitti Ranskan isäoritilaston vuonna 1999.

Ruotsissa siitosoriina vaikuttanut nevelepridelainen Pershing sekä ranskalaisesta emästä oleva Kimberland (i. Nevele Pride) ovat myös onnistuneet periyttäjinä hyvin. Pershing on kahden ranskalaisoriin isä, joista Blue Dream on onnistunut periyttämään huippuori Hulk des Champsin. Kimberlandin nopeimpia poikia ovat 14-aikaiset Camelia du Donjon, Dijm de Hautvent sekä Ulf d'Ombree. Vaikka Ulf d'Ombreella on jo useita siitosoripoikiakin, sen kuuluisin jälkeläinen on moninkertainen ME-ruuna Etain Royal, joka kilpailee tällä hetkellä suomalaisomistuksessa, mutta ruotsalaisin valmennusmetodein.

Amerikkalaisravureista puhuttaessa Star's Pride on ensimmäisenä esiinnousevia nimiä. Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että kyseisen oriin lahjat puskevat esiin myös erilaisesta, ranskalaisesta, tammakannasta. Kovapintaisinkaan puhtaan ranskalaisen rodun kannattaja ei voi tätä kieltää. Vastavuoroisesti täytyy muistaa myös se tosiasia, että puhtaat ranskalaisoriit ovat tuoneet runsaasti lisävauhtia esimerkiksi runsaasti amerikkalaista verta sisältäviin pohjoismaisiin ravureihin.

... SEKÄ TOINEN PETERVOLOLAINEN HAARA - SHARIF DI IESOLO

Nykyrahassa vain noin 1000 euroa puolitoistavuotiaana maksanut Sharif di Iesolo on kaikkien aikojen italialaisori. Sen isälinja meni Quick Songin ja Victory Songin kautta Volomiteen ja siten loppujen lopuksi Peter Voloon. Nyt jo edesmennyt Sharif edusti siis samaa isälinjaa kuin esimerkiksi edellä mainittu Star's Pride, joka oli Volomiten pojanpoika. Sharif di Iesolo oli kuitenkin emänpuoleltaan ranskalainen, sillä oriin emä oli rajusti sukusiitetty oriiseen Kairos (McKinney -linja). Sharifin emä oli nimittäin Kairosin pojan ja Kairosin tyttären jälkeläinen.

Ranskalaisetkin havaitsivat Italian championin periyttäjäkyvyt, joten Sharif sai tukun ranskalaisiakin heiloja. Tuloksena oli kolme merkittävää siitosoripoikaa Ranskaan. And Arifant on jättänyt jo huippupojat Fan Quick, Fortuna Fant, Goetmals Wood, Hand du Vivier, Hugo du Bossis, Ibis Blue sekä tukun sellaisia jälkeläisiä, joista monien muiden siitosoriiden omistajat pitäisivät kovaa meteliä. And Arifantia vuoden nuorempi Biesolo tunnetaan parhaiten Euroopan ravieliittiin kuuluvasta pojastaan Giesolo de Lou. Koska Giesolo on ruuna, on Biesolon isähaaran jatkuvuus muista kiinni. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä Biesolon oripoikia ovat mm. 12-aikainen Gamin de Vauvert sekä 11-aikainen Ipson de Mormal. Kolmas Sharif di Iesolon merkittävä ranskalaispoika on Capriccio, jonka huippujälkeläisiä odotellaan vielä.

SPEEDY CROWN ON KOTIUTUNUT RANSKAAN MYÖHEMMIN

Speedy Crown voitti Pohjois-Amerikan arvostetuimman ravikilpailun The Hambletonianin vuonna 1971. Jo ensimmäisistä ikäluokistaan lähtien ori osoitti kuuluvansa amerikkalaisen ravirodun suurimpiin periyttäjiin. Hambletonian-voittaja Speedy Somolli edusti isänsä toista, vuonna 1975 syntynyttä ikäluokkaa. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmenen ennen kuin Speedy Crownin ja Speedy Somollin periyttäjälahjat löysivät tiensä Ranskaan. Ladunavaajaksi ja ensimmäiseksi merkittävämmäksi Speedy Crownin jälkipolviin kuuluneeksi "ranskalaisoriiksi" syntyi Tarass Boulba (i. Speedy Somolli) vuonna 1985. Baltic Speedin (i. Speedy Somolli) poika Vieux Sam syntyi 1987 ja Royal Prestigen (i. Speedy Crown) pojat Big Prestige ja Buvetier d'Aunou vuonna 1989. Samana vuonna (1989) aloitti siitosoriina Ranskan maaperällä myös täysjenkki Workaholic (i. Speedy Crown). Noiden päivien jälkeen Speedy Crownin perillisten suosio onkin ollut taattu Ranskassa.

Tulos on ollut myös tammanomistajien toiveiden mukainen, sillä moni kyseisen isälinjan oreista on onnistunut. Tarass Boulba on jättänyt mm. montemestari Dream With Me'n sekä ikäluokkahuippu Ever Jetin. Big Prestigen jälkeläiset ovat suhteellisen nuoria, mutta jo menestyneitä. Buvetier d'Aunou kuuluu taas harvalukuiseen Ranskan isäoritilaston voittajien joukkoon, sillä Buvetierin jälkeläiset ansaitsivat eniten rahaa ranskalaisislta raviradoilta vuonna 2000. Sen loistavia poikia ovat mm. Ganymède, Gobernador, Hello Jo, Install ja ruotsalais-suomalaisessa omistuksessa oleva Juliano Star. Lienee varmaa, että ainakin joku Buvetier d'Aunoun pojista onnistuu isälinjansa jatkajana Ranskassa. Muita mahdollisia tulevia huippuperiyttäjiä "speedycrownilaisissa" voivat olla vielä vaikkapa nimet Cezio Josselyn tai Defi d'Aunou. Joku Workaholicin pojista voi myös nousta suureksi nimeksi, sillä esimerkiksi Cygnus d'Odyssee on aloittanut hyvin.

ERISUKUISUUS, ERISUKUISUUS... JA JOTAIN MUUTAKIN

Jenkkisuvut tuovat lisää vauhtia Ranskaan, ranskalaiset oriit Pohjolaan. Ainoa ravimaailman kolkka, jossa vain yksi rotu hallitsee, on Atlantin länsipuolella oleva manner. Miksi näin on? Ensinnäkin Ranskassa amerikkalaisrotuiset hevoset edustavat vierasta verta, samoin ranskalaiset Pohjolassa. Päästään siis jälleen tuohon allekirjoittaneen lempihokemaan "erisukuisuus on valttia". Toiseksi Amerikassa hallitsevat amerikkalaiset, koska siellä esimerkiksi ranskalaisia ei ole. Tähän asti jenkit ovat pärjänneet omillaan ja pärjäävät varmaan jatkossakin, sillä lähtökohdat ja tavoitteet ovat erilaiset eri puolilla Atlantin valtamerta. Pohjois-Amerikassa on tärkeää menestyä ravureilla 2- ja 3-vuotiaina ja nimenomaan mailin matkalla, Euroopassa hevosen olisi hyvä kestää pitempäänkin ja pitempiäkin matkoja ja siihen yhtälöön ranskalaisella rodulla on annettavaa.